70-luvulla lapsuuteni viettäneenä ei olisi tullut koskaan mieleenkään, että pitäisi olla oma puhelin. Ostin ekan älypuhelimeni puoli vuotta sitten. Kuinka monta kertaa sitä olen käyttänyt? Muutaman kerran, sillä pieni, näppäinkäyttöinen, varmempi (!!) puhelin on itselleni parempi kuin itseksekseen touhuava, häiriökäyttäytyvä “älypuhelin”. Kotona saan parista kannettavasta ja Internetistä ihan tarpeekseni. Miksi siis katsoisin Internetiä vielä kotini ulkopuolella? Jos istun bussissa, niin luen painettua kirjaa. Se voittaa kaikki sähköiset kirjat. Kokeiltu on niitäkin.
Olen ollut teknologiasuuntautunut jo 35 vuoden ajan. Jossain asioissa olen kuitenkin “vastarannankiiski”, siitäkin huolimatta, että katu-uskottavuuteni kärsisi.
Liikenteessä pitää olla aina tarkkana: kerran kun ajoin autolla Kangasalle ja pysähdyin liikennevaloihin, niin oikealla puolella tuli tyttö mopoautolla. Mitä hän tekikään? Hiljentäessään autonsa vauhtia hän samalla katsoi älypuhelintaan. Kyllä siinä vaiheessa meikäläiseltä muutama ruma sana suusta irtosi.
Olen konservatiivinen, sen myönnän, mutta kun istuu kannettavan ääressä monta tuntia päivässä töitä tehden ja käyttää kannettavaa vielä harrastuksiin, niin sitten ei paljon muita tietoteknisiä välineitä kaipaakaan.
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)