Seuraavia ajatuksia tuli mieleeni kun luin erään LinkedIn-kommentin, joka liittyi sähköautojen kierrätystä käsittelevään aloituspostaukseen. Ajatukseni eivät ole mitään kiveen hakattuja totuuksia, vaan hetken mietteitä, joissa voi olla myös jotakin väärin. Minulla on tavoitteena jossain vaiheessa perehtyä tarkemmin talouskasvuasioihin, joten palaan varmaankin seuraaviin asioihin myös tulevaisuudessa.
BKT ja talouskasvu – pitäisikö meidän kuluttaa vähemmän?
Kuluttamatta jättäminenhän on juuri myrkkyä talouskasvun tavoittelulle. BKT:tä on pidetty talouskasvun mittarina. BKT:n eli bruttokansantuotteen määritelmä on seuraava: “Kansantalouden kokonaistuotannon mitta on vuotuinen bruttokansantuote (BKT). Se on kansantalouden vuoden kuluessa tuottamien lopputuotteiden rahamääräinen summa…” [1]
Seuraavan määritelmän muistan lukeneeni BKT:n määritelmästä eräästä kansantalouden oppikirjasta: “Yhdessä maassa yhden vuoden aikana kaikkien kansantaloudessa tuotettujen tavaroiden ja palveluiden yhteenlaskettu rahallinen arvo.” Tämä ei muistaakseni kuitenkaan ollut BKT:n täydellinen määritelmä.
Huom!
* BKT:hen ilmeisesti lasketaan myös negatiiviset jutut kuten esim. saastuneen maaperän puhdistaminen. Puhdistaminen on tietysti positiivinen asia, mutta lasketaan ilmeisesti BKT:hen palveluna.
* Äärellinen järjestelmä ja rajalliset resurssit! Elämme rajallisen järjestelmän puitteissa, kansantaloudessakin on peruskäsite niukkuus, meillä ei ole käytössä rajatonta määrää tuotannontekijöitä.
* Entä milloin on tarpeeksi paljon ja riittävästi? Muistikuvani mukaan Ranskassa jo muutama vuosikymmen sitten todettiin joissakin tutkimuksissa, että kansalaisten onnellisuus ja tyytyväisyys ei enää noussut, vaikka BKT jatkoikin kasvuaan.
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)
Lähteet:
[1] Pohjola, Matti (2013). Taloustieteen oppikirja.