Minusta tuntuu, että nykyään ollaan huolissaan siitä, ettei ollakaan enää kärjessä, jossa on melkein aina totuttu olemaan. Tämä siksi, että kyseessä on “hyvinvointivaltio”-Suomi ja toiseksi kyse on globaalista kilpailusta. Kolmas tekijä on se, että meillä on aina hehkutettu “hienoa suomalaista koulutus- ja opetusjärjestelmää.” Onko meillä ollut erinomainen koulutusjärjestelmä, vai onko se vain illuusiota?
Mihin muuten katosivat ne 60 000 syrjäytynyttä nuorta?
Omana peruskouluaikanani eli 70-80 -luvuilla huonoiten menestyvät eli ne vitosen oppilaat saivat olla melko lailla omissa oloissaan, pääasia että kouluun tulivat. Ehkä ajatuksena saattoi opettajalla olla se, että heihin ei panosteta, pääasia on että heistä tulee edes jotenkin yhteiskuntakelpoisia eivätkä ole myöhemmin pahojaan tekemässä. Ne, jotka huomioitiin olivat keskitason oppilaat sekä kympin tytöt ja pojat.
Koulu on ollut mielestäni yksi heikoimmin uudistuvista instituutioista. Huolimatta siitä, että opetussuunnitelmia pukkaa tasaisin väliajoin pureskeltavaksi. Oma peruskouluaika 70-80 -luvuilla oli pitkälti sitä, että koulussa vallitsi “yhden totuus” eli opettajan totuus. Toisaalta minun on todettava omista myöhemmistä työkokemuksista ja kirjallisuutta lukiessa, ettei suomalainen koulujärjestelmä ainakaan paikalleen ole jämähtänyt. Tosin kun opiskelin kasvatustieteiden perusopintoja vuosina 2019-2020, niin luennoitsija totesi seuraavasti: “Jos sata vuotta sitten kuollut ihminen herätettäisiin kuolleista, niin mitä hän tunnistaisi nyky-yhteiskunnasta?”
Vastaus: Koulun.
Nykykoulu on monella tapaa yhteiskunnan, opettajien, oppilaiden sekä näiden vanhempien puristuksessa. Lukujärjestyksiin on taidettu yrittää sovittaa niin yrittäjyyskasvatusta kuin koodausta. Kovin paljon ei enää taida mukaan mahtua. Opettajilta vaaditaan ihan mielettömästi. Opinto-ohjaaja Liisa Huhdan mainiossa kirjassa Uupuneet nuoret pärjääjät (2022) todetaan, että opettajista (lukio?) n. 58 % on uupuneita ja rehtoreista (lukio?) vastaavasti n. 64 %. Samaan aikaan myös monet lukiolaiset ovat uupuneita. Uupumisesta on tullut nykyajan trendi: jossain vaiheessa opiskeluja ja työelämää uuvutaan. Sitten huilitaan ja taas jatketaan.
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)