– Kauppaoppilaitoksessa opin tärkeän asian: Yrityksen tärkein voimavara on sen henkilöstö!
– Jälkeenpäin olen oppinut, että se on sitä siihen saakka kun se voidaan tarpeettomana heittää pois. Ainakin jos tavoitellaan säästöjä.
– En ole ollut kummoinenkaan vaaliajan tarkkailija. Siitä huolimatta tilanne on aika erikoinen: keskiössä on Kokoomus, SDP – ja Perussuomalaiset. Minne ikiaikainen kärkikolmikon jäsen Keskusta oikein katosi – jonnekin pienpuolueiden joukkoonko? Nouseeko Keskusta vielä?
– Luulin, että nuoret olisivat liberaaleja kosmopoliitteja, jotka jo alakoulusta lähtien ovat tottuneet monikulttuurisuuteen. Osa heistä ei ilmeisesti ole, sillä jos nuoret äänestäisivät, niin Perussuomalaiset olisi ykkönen. Olen monesti miettinyt Suomen ollessa koronan puristuksessa ja Ukrainan sodan vallitessa sitä miten Kokoomus olisi tänä neljänä vuotena selvinnyt hallituksessa pääministeripuolueena. Nythän sitä ollaan ainakin gallubeissa huutamassa avuksi: talous on saatava kuntoon -ajattelulla. Tai sitten vain halutaan vaihtoehto: voimat ja vastavoimat – sitähän suomalainen politiikka on.
– Mielestäni ihmiselle tapahtuu jotakin siinä vaiheessa, kun hänestä tulee poliitikko. Ainakin lupaukset kadottavat merkityksensä: vappusatanen, koulutuslupaus, Yhdysvallat ja Willow -projekti, Joe Biden ja vaalilupaukset. Oliko Greta sittenkin oikessa todetessaan, että ”blaah blaah blaah…”
– Olen nyt toiminut taloyhtiön hallituksen jäsenenä lähes 11 kuukautta ja hyvin on toistaiseksi mennyt. Tuosta ajasta reilut kolme kuukautta olen toiminut hallituksen puheenjohtajana. Kenenkään päähän ei ole vielä jäälohkare katolta tippunut.
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)