Kun valmistuin filosofian maisteriksi vuonna 2005 Tampereen yliopistosta, minulla oli ollut eräs “haave”, nimittäin tehdä työtä ohjelmoijana jossakin yrityksessä. Ennen valmistumistani olin käynyt kysymässä edellisenä syksynä vapaaehtoistöitä ev.lut.seurakunnan alaisuudessa toimineesta Mustasta Lampaasta. Siellä minut otettiin heti lämpimästi vastaan ja toivotettiin tervetulleeksi töihin. Olin toisaalta opiskellut ja tehnyt kovasti töitä opintojeni eteen ja harrastanut tietotekniikkaa jo vuodesta 1983 saakka. Ajattelin, että voisin vaihteeksi tehdä jotakin muutakin. Niinpä ajauduin sosiaalialalle.
Ei minusta koskaan työtöntä pitänyt tulla, ei se ollut tavoitteenani. Mottoni on ollut valmistumiseni jälkeen: “työtön, muttei toimeton”. Olen ollut välillä töissä välillä taas työttömänä, mutta työttömyys ei ole ollut syy jäädä paikoilleen. Olen ajatellut joskus mitä olisi tapahtunut, jos olisin saanut ohjelmoijan paikan jostakin yrityksestä. Olisinko vielä töissä ohjelmoijana? Kenties tai sitten jossakin muussa työssä. Toisaalta olen todennut, että jos olisin ollut vain tietotekniikan parissa työssä, niin en olisi koskaan nähnyt ja kokenut niitä asioita, joita on nyt 18 vuoden aikana ollut. Olen saanut olla sekä työssä että työttömänä, olen siis nähnyt asioiden laitaa kummaltakin puolelta. Olen kokenut varmuutta, mutta myös paljon epävarmuutta.
Nykyisen oikeistohallituksen on ilmeisesti tarkoitus viedä työttömältä 300 euron suojaosa, jonka ilmeisesti empaattisempi SDP aikoinaan meille toi. Suojaosa on ollut pientä lisää työttömyystuen rinnalla ja auttanut tekemään monia pieniä hankintoja, siis kasvattamaan sitä talouskasvua, tosin aika pienellä osuudella. Olen voinut työskennellä esim. lasten ja nuorten tukihenkilönä, henkilökohtaisena avustajana vakituisessa työsuhteessa, sekä taloyhtiön hallituksessa. Kaikista näistä olen saanut joskus pieniä palkkioita, jotka tosin ovat jääneet suojaosan maksimimäärän alle. Samalla olen voinut verkostoitua ja saada “jalkaa oven väliin”. On muistettava se, että 50-vuotiaalla pitkäaikaistyöttömällä on huonommat mahdollisuudet saada työpaikka. Voi olla, että suojaosa nähdään kannustinloukkuna, mutta jos sitä työpaikkaa ei monista hakemuksista huolimatta saakaan, niin mitäs sitten. Pitäisikö minun tulevaisuudessa hallitustyötä jatkaessani ilmoittaa isännöitsijälle, että “hei, kiva tulla hallitukseen mukaan, mutta palkkaa en voi valitettavasti ottaa, kiitos oikeistohallituksen.”
Sen olen oppinut oikeistolaisesta politiikasta, että siitä puuttuu empaattisuus vähäosaisia kohtaan. Keski- ja pienituloisilta voi vaikka vähän palkkaverotuksesta tiputtaa, mutta suojaosan voi ottaa työttömältä pois ja asumistuista leikata.
Eihän köyhä paljoa tarvitse.
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)