Työtön ei voi olla täysin työtön, en minä ainakaan, joka päivä on tehtävä jotakin, esim. kotitöitä. Vain näin voin työttömänä todistaa itselleni olevani jotakin. En voi olla paikallani tekemättä mitään tai katsoa kotona päivällä televisiota, kärsin siitä. Vasta tehtyäni töitä aamusta iltaan, vasta sitten voin itseni armahtaa, puolikuolleena, toinen silmä kiinni.
Työttömällä ei ole lomaa, minulla ei ole ollut lomaa kuin viimeksi pari vuotta sitten, kun olin lopettanut kerhoavustajan hommat.
Paikkoja pakottaa, siitä huolimatta pitäisi lähteä SPR:n nälkäpäiväkeräykseen lippaan kanssa. Muuten tunnen huonoa omaatuntoa, vaikka olen tehnyt vapaaehtoistöitä jo vuodesta 2005 lähtien mitä moninaisimmissa paikoissa ja tehtävissä
Jos minä en mene keräämään, niin kuka menee? “Joku toinen” kuoli viime viikolla.
Pitäisi alkaa opiskella Javaa, siitä olen nyt kiinnostunut. Työpaikkojakin pitäisi ruveta jossain vaiheessa tsekkaamaan, vaikka TE-palveluissa se palautelomake on itseltäni jostain syystä poistunut. Työtön ei saa maata sohvalla, matemaatikko tosin saa, onhan matemaatikon yksi tärkeimmistä työkaluista sohva.
Tauon jälkeen rupean tarkastamaan taloyhtiön tilejä ja käyn läpi ostolaskuja. Pestiä taloyhtiön hallituksen puheenjohtajana on pidettävä yllä.
Tänään on perjantai ja onneksi pizza-perjantai.
Oikein hyvää viikonloppua kaikille lukijoilleni!
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)