Kuten myös professori Juha Hakala tuo kirjassaan Suoritusyhteiskunta esille, siirtyminen aikoinaan maanviljelykseen n. 10 000 vuotta sitten ei ehkä sittenkään ollut kovin hyvä juttu. Metsästäjä-keräilijänä teimme kolmetuntisia työpäiviä ja lopun aikaa otimme rennosti. Nyt modernit maanviljelijät saattavat tehdä 15 tuntia päivässä töitä eli saman ajan minkä metsästäjä-keräilijät käyttivät “työhönsä” viikossa.
Jotkut moittivat Raamattua tarinakirjaksi, mutta sen kertomukset ovat loppujen lopuksi aika viisaita, kun niitä pohtii tarkemmin. Kun ikää on tullut enemmän ja enemmän, niin on alkanut pohtia myös Raamatussa esitettyjä kertomuksia ja niiden paikkaansa pitävyyttä. Eräs yliopistokaverini totesi kerran paratiisikertomuksesta, että sehän on ihan kuin reikäjuusto, täynnä epäloogisuuksia. Mutta siellä on eräs merkittävä asia. Siellä mm. todetaan, että “otsasi hiessä sinun pitää leipäsi syömän”. Eli edellä huomattavaa on sana “leipä”. Kaikilla tarinoilla on omat juurensa, myös Raamatun paratiisikertomuksella. Eräässä maailman mysteereitä käsittelevässä kirjassa kerrotaan Irakissa sijainneista hedelmällisistä alueista, joissa toimivat mm. kastelujärjestelmät. Maa oli kuitenkin tuon kaiken ulkopuolella huonoa ja kovin tuottamatonta. Eli kun ihminen lähti pois “alkuparatiisistaan” eli siirtyi metsästäjä-keräilijästä maanviljelijäksi, niin työtä oli tehtävä enemmän kuin koskaan ennen. Leipä tosiaankin oli syötävä otsa hiessä.
Sotia on käyty vasta 10 000 vuotta, joten se ajoittuu siis juurikin maanviljelykseen siirtymiseen ja kylien ja kaupunkien kehittymiseen. On siis käyty verisiä kiistoja maa- ja raja-alueista. Ehkäpä naapurikylän satovarastot ovat myös houkutelleet sotimaan.
Mitä tällä kaikella edellä olevalla on yhteyttä luontoon? Paljonkin, sillä jos olisimme vielä metsästäjä-keräilijöitä, niin tuskin suurimpia ongelmia nykyaikana olisivat työn paljous ja ilmasto-ongelmat.
Mutta paratiisiin ei ole enää paluuta, olemme tiemme valinneet…
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)