Minä toivon, että Suomessa tehdään jatkossa vastuullisempaa politiikkaa, sitä että poliitikot uskaltavat pitää lupauksensa, että tasa-arvoisuus ja aito kristillisyys on sitä, että jos toiselle annetaan niin vastaavasti toisellekin annetaan. Ei niin, että vaalien jälkeen syksyllä saan lukea monien uutisten lukijakommenteista kuinka poliittisten puolueiden lupaukset eivät olekaan täyttyneet, vaan ovat osoittautuneet valheiksi. Ja että seuraavissa vaaleissa tavataan! Mutta ei mikään muutu, samanlainen toiminta pysyy jatkossakin vallalla. Valinnat ovat vain meistä itsestämme kiinni: mille elämämme ja tulevaisuutemme perustamme. Ei niin, että poliittisilla päätöksillä kurjistetaan niiden asemaa, joilla muutenkin on kurjaa ja tekee tiukkaa. Pahinta on empaatiton ja kylmäsydäminen politiikka heikompien ehdolla. Ehdotus ruoan arvolisänveron korottamisesta on käsittämätön tässä maailmantilanteessa, se kurjistaa vieläkin enemmän niitä, joilla muutenkin tekee tiukkaa ruoan kanssa. Entäpä lapsiperheköyhyys sitten? Olen ollut parina kertana auttamassa SPR:n ruoka-apujakelussa parisen vuotta sitten. Näin sen kuinka valtava tarve ruoka-avulle on. Sen piti olla vain kovan laman aikana käytäntö, mutta ruoka-avusta tulikin vallitseva asiantila.
Meidän on ihan oikeasti kysyttävä se kysymys, onko meillä vielä hyvinvointi-Suomi, olemmeko vielä samassa veneessä, tasa-arvoisina? Mitä teemme nyt ja tulevaisuudessa kansalainen-valtio-suhteen kanssa?
Suomalainen politiikka ei ole koskaan ollut mitään helppoa: tehdään niin tai näin, niin aina on väärinpäin. Eräs irakilainen tuttavani totesi, että heillä Irakissakin on ihan sama juttu. Suomessa edellinen hallitus ei taaskaan toiminut oikein: se otti liikaa velkaa. Mutta mitä tekee nykyinen hallitus, ottaa myös lisää velkaa.
Onko meistä tullut epäkristillisiä, tekopyhiä kaksinaismoralisteja, jotka näemme vain oman ryhmämme edut, välittämättä kokonaistilanteesta, tasapainotammeko suomalaista taloutta ja laitamme vähävaraiset maksajiksi?
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)