Seuraavaa ei pidä yleistää, sillä vain jotkut työttömät tekevät pienoisrautateitä. Tätäkin siis tätäkin projektia (pienoisrautatieprojekti vuosina 2006 – 2012) tein osittain silloin kun olin työttömänä. Projektiin laitoin aikaa varmaankin satoja työtunteja, mutta saamaani työn jälkeen olin tyytyväinen. Pystyin esim. maisemanteossa kehittymään lohko kerrallaan ja saamaan parempaa maisemointia aikaiseksi. (Ainakin omasta mielestäni, mutta tosin, tekijähän on työnsa paras tuntija!)
Nyt sitten, kun vanhemmat ovat ikäihmisiä, ja talosta pitäisi joskus lähitulevaisuudessa luopua, niin pitäisi myös pienoisrautatiestäkin. Itse asiassa olen aloittanut rautatieprojektin purkamisen jo parisen vuotta sitten. Onneksi rautatie on tehty 100cm x 70 cm -lohkoille ja itse rata on tehty styrox-palojen päälle, jotka sitten ovat puusta tehtyjen lohkojen varassa. Eli sekä lohkot että maisemapalat on helppo irrottaa ja vaikkapa henkilöautossa siirtää paikasta toiseen. Jotkut, esim. tekemättömät lohkot eli ne, joille ei rungon päälle ole tehty maisemointia ja jotka eivät ole valmiit täten, laitan poistolavalle ja muutaman lohkon jätän muistoksi. Sen verran kuitenkin olen projektiin laittanut rahaa ja aikaa, ettei ihan viitsi kaikkea jätelavalle laittaa. Onneksi sentään tein monta muutakin juttua noiden rautatievuosien aikana eli opiskelin tai olin esim. palkkatukitöissä.
Vuosina 2006 – 2012 opin pienoisrautatieprojektissani monia hyödyllisiä taitoja: esim. radan suunnittelu (eri versioita), erilaisten työkalujen käyttäminen, puutyöt, pienjännitesähkötöiden tekeminen, kaluston hankinta, maisemointi (!!) sekä pienosmallien tekeminen ym.
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)
