Mikä antaa meille pitkäaikaistyöttömille motivaatiota ja innostusta jokaiseen päivään, keppi vai porkkana? Ei ainakaan oikeistohallituksen päätökset. Mikä saa meidät kuukaudesta toiseen hakemaan työpaikkoja, vaikka jokaiseen hakemukseen tulee vastaukseksi : “Valitettavasti…”? Kuka meistä pitää huolta, kuka etujamme ajaa? Mikä taho meille järjestäisi pitkäaikaistyöttömien tykypäiviä? Tai vaikkapa kuukausittaisen virkistyspäivän?
Suomessa ei ole työvoimapulaa, olen nyt lukenut mediasta työvoimapulan tulemisesta jo kohta 20 vuotta. Olen nyt 52-vuotias, minulla on neljä tutkintoa, olen myös käynyt erilaisia kursseja, työkokemusta on kahdeltakin alalta ihan riittämiin. Kukaan ei voi sanoa ettenkö olisi tehnyt, ettenkö olisi yrittänyt. Kun saan työhakemukseeni vastauksesi sen iänikuisen “Valitettavasti… Mutta voit toki katsoa muita työmahdollisuuksiamme…”, niin en jaksa enää enempää lukea viestejä, sillä niiden teksti on muuten ennustettavaa.
Huom! Olen tämän edellä olevan postauksen julkaissut alunperin LinkedIn:ssä ja postaukseni on kuuden vuoden LinkedIn:ssä olon aikana toiseksi eniten lukukertoja kerännyt (kahden päivän aikana 4587 lukukertaa). Postauksesta on tuon kahden päivän aikana tykännyt 55 henkilöä ja kommentteja on kertynyt 25 kpl. Postaus on täten myös ensimmäisellä sijalla tykkäysten suhteen. Ensimmäistä sijaa lukukertojen suhteen LinkedIn:ssä pitää kuitenkin postaukseni, joka keräsi reilut 6500 lukukertaa. Kyseinen LinkedIn-postaukseni muistaakseni käsitteli joko työelämää tai sitten kyseessä oli postaus, jossa otsikon mukaisesti totesin, että lihansyönti on Suomessa demonisoitu.
Myönnettäköön vielä, että julkaisupäivän iltana mieleeni tuli poistaa kyseinen, 9.1.2024 julkaistu postaus. Onneksi en poistanut sitä.
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)