Olen ollut muutaman vuoden sellaisessa tilanteessa, että olen saanut opettaa eräälle maahanmuuttajalle suomenkieltä, puhumista, kirjoittamista, erilaisten tekstien lukemista sekä hieman myös kielioppia. On hienoa saada toinen oppimaan uusia asioita. Yksi suuria tavoitteitani on saada toinen poisoppimaan tietyistä virheellisistä käytännöistä. Haastavaa on myös opettaa vokaalien e ja i lukeminen ja kirjoittaminen: jostain syystä englanninkieli sekoittaa sen miten ao. vokaalien kanssa pitäisi toimia kun kyseessä on suomenkieli.
Olen asunut Tampereella jo yli 23 vuotta ja aina kun käyn keskustassa, niin huomaan kuinka ihailtavan kansainvälinen kaupunki Tampere onkaan. Täällä esimerkiksi puhutaan kymmeniä kieliä: silloin tällöin kuulen täällä ranskaa, venäjää, japania sekä muita aasialaisia kieliä, englantia, espanjaa, ruotsia, suomenkielestä puhumattakaan.
Jos toista ei ymmärrä, niin aina voi kysyä, että mitä hän tarkoitti. Istahdin päivä sitten ratikassa Tampereella erään ulkomaalaisen naisen viereen. Hän näytti opiskelevan vihostaan suomenkieltä. Kysyin häneltä englanniksi hänen opiskeluistaan. Nyt tässä joku vetää herneen nenään ja sanoo, että ulkomaalaiselle pitää puhua suomea, jos hän kerran suomea opiskelee. Siinä muutaman ratikkapysäkin matkalla oli kuitenkin parempi puhua englantia. En ihan joka sanaa hänen puhumisestaan ymmärtänyt, ehkä hän ei ääntänyt tiettyjä sanoja kuten ne itse olen oppinut ääntämään. Siitä viis, pääasia tuli kuitenkin selväksi ja kerroin hänelle mm. sen, että vaikka suomi onkin vaikea kieli, niin tämä on hyvin rikas kieli ja hän oli samaa mieltä.
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)