Esitän taas alkuun muutaman hypoteesin:
1. Nähdäänkö työntekijä vain pelkkänä kasvun ja tuottavuuden välineenä ja vain tällöin ihmisarvon omaavana?
2. Onko ihmisarvo työelämän ulkopuolella olevalla työttömällä, joka haluaa päästä töihin?
3. Onko ihmisarvo ideologisen työttömyyden valinneella?
Tässä pari päivää sitten oli uutinen kahdesta nuoresta, jotka ovat sekä työn että opiskelujen ulkopuolella ja tuntevat tästä riittämättömyyttä. Kummasti vain juttuun oli kuin helpotuksen huokauksen mukaisesti tuotu esiin, että nämä nuoret eivät ole idelogisesti työttömiä. Näitä työn ja opiskelujen ulkopuolella olevia nuoria on Suomessa n. 87 000 ! Syitä nuorten tilanteeseen pohdittiin ao. uutisessa.
Jotenkin tuntuu siltä, että kaikkein tuomittavinta ovat ideologisesti työttömät, joita pidetään siis laiskoina ja jotka haluavat vain elää tukien varassa. Heillä ei siis ole intoa päästä työhön kiinni.
Onko siis niin, että ihmisarvon määrittää se, että on työssä ja/tai on opiskellut? Työssä oleva siis tuottaa jotakin, olkoon hän sitten työssä yksityisellä tai julkisella tai kolmannella sektorilla. Tuottavuus vaikuttaa talouskasvuun ja jatkuva kasvu on talouden ytimessä. Tässä täytyy huomioida ennen ensimmäisen teollisen vallankumouksen vallinnut aika, joka ei ollut niinkään taloudellisen kasvun aikaa.
Itse hyväksyn nämä ideologisesti työttömät. En tuomitse heitä, koska olen kristitty ja kristityn elämään kuuluun pyrkimys olla tuomitsematta. Voisi siis sanoa, että antaa kaikkien kukkien kukkia. Jos sallimme tässä uutiset koskien reservistä eroamista ja että se sallittaisiin, niin miksi emme voisi sallia myös ideologisesti työttömien olemassaoloa keskuudessamme?
Ideologisesti työttömiä saatetaan pitää tuottamattomina ja näin ollen ovat tuottavasta työstä vapaita, niin ehkä pelätään myös samankaltaisuuden lisääntyvän. Silloin tulevat esiin syyllistävät kommentit: “Entä jos kaikki jäisivät vain tuilla elämään ja jättäisivät tuottavan (!!) työn.” Se myös johtaisi siihen, että kohta ei olisi enää niitä tukien maksajiakaan. On monta muutakin yhteiskunnallisesti tärkeitä ryhmiä, joita tuomitaan ja jotka koetaan yhteiskunnallisesti uhaksi.
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)