Opiskelin 30 vuotta sitten kauppaoppilaitoksessa pääaineena laskentatoimea. Muistan aina sen kuinka yritystalouden opettaja kertoi hyvin tärkeän asian: “Yrityksen tärkein voimavara on sen henkilöstö”. Tässä vuosien kuluessa olen alkanut kyseenalaistaa edellä olevan. Tässä joku aika sitten oli juttua ylikuormitetuista tietotyöläisistä, joille on luvattu ummet ja lammet, etusetelit, kuntosalit ja kaikki hienoudet, mutta joita ei jaksetakaan käyttää, koska työ uuvuttaa: työpäivän jälkeen ei jakseta muuta kuin nukkua.
Itselläni on tällä hetkellä CV:n pituus kahdeksan sivua. Siellä on työkokemukseni, opiskeluni, luottamustoimeni ja tietotekniset valmiudet kerrottu. CV pitäisikin lukemani mukaan tiivistää 2-3 sivuun. Miksi? On tietysti totta, että jos on esim. 100 hakijaa, niin työnantajan on helppo nähdä tiivistetysti CV:n tiedot. Tässä on etunsa ja haittansa, kokonaiskuva jää ainakin uupumaan. Lisäksi CV:n ulkopuolelle on ehkä jäänyt jotakin tärkeää, joka muuten voisi vaikuttaa työpaikan saamiseen.
Jos yritykseen hankitaan iso, monen miljoonan euron tietojärjestelmä, niin sitä varmasti tarkastellaan puolin sekä toisin. Uskon, että työnantaja varmasti laittaa paljon aikaansa järjestelmän hankintaan ja esim. koulutukseen. Ristiriita onkin siinä, että kun tarvitaan työhön ihminen, niin hänestä ei tarvita kuin 2-3 sivun tiedot, sen suuremman sivumäärän lukemiseen ei ilmeisesti ole aikaa.
Olen ollut muutamassa työhaastattelussa, jotka kaikki yhtä lukuunottamatta ovat olleet hyviä: minua on työnhakijana kohdeltu kunnioittavasti. Olen myös ollut pari kertaa työnantajan edustajana haastattelemassa työnhakijoita. On ollut hyvä kokemus nähdä haastattelutilanne myös työnantajan näkökulmasta.
Huom! Katso seuraava artikkeli, johon liittyen eo. tekstini syntyi: