Kysymykset ovat se oleellinen asia keskustelussa. En ymmärrä sitä miksi ei saisi kysyä, miksi se ei ole hyväksyttävää. Vai onko kyseessä se, että kysytäänkin “vääriä” kysymyksiä eli kysymyksiä, jotka osuvat arkaan paikkaan?! Ja kun osutaan arkaan paikkaan, niin sitten poistetaan oikeudet esim. nettikeskustelussa.
Maailman ensimmäisenä filosofina pidetty antiikin ajan Sokrates keskusteli oppilaittensa kanssa ja kysyi heiltä aina uusia ja uusia kysymyksiä, koska halusi päästä perimmäisen totuuden äärelle. Tämä ei välttämättä aina tuntunut oppilaalta kivalta. Olisiko voinut käydä niin, että lopulta Sokrates osui arimpaan paikkaan ja tämä johti siihen, että Sokratesille tarjottiin kaksi mahdollisuutta eli kieltäytyä omasta totuudesta tai juoda myrkky. Sokrates taisi lopulta valita sen myrkyn, koska ei halunnut kieltäytyä omasta totuudesta.
Sokrates, tärkeät kysymykset – ja suomalainen koulu:
Minua kummastuttaa suuresti Vantaan ampumistapauksessa se, että koulutyö piti saada heti seuraavana päivänä “normaalisti” käyntiin. Pitää päästä takaisin normaalielämään eli laskemaan laskuja, miettimään äidinkielen adessiiveja ja ablatiiveja, kirjoittelemaan tarinoita. Vähän aikaa katsellaan kuolleen luokkatoverin pulpettia (joka sitten vähän ajan päästä viedään varastoon) ja jatketaan elämää. Tarjotaan kriisiapua. Tässä ampumistapauksessa on samaa kuin ukrainalaislapsilla, jotka pyritään laittamaan kouluun heti, kun he ovat Suomeen vähänkin asettuneet.
En ole kriisityön asiantuntija, en tiedä lopulta sitä miten ao. Vantaan koulussa vast’edes edetään. Pitäisikö kuitenkin ottaa se ehdottamani tauko ja vain miettiä rauhassa ja kysyä tärkeitä kysymyksiä ja kysyä se tärkein kysymys eli “Miksi?”. Vai eikö se ole koulussa vieläkään hyväksyttävää eli keskustelu ja kysymysten tekeminen. Opettajahan ne kysymykset on aina tehnyt, oppilaat miettineet vastaukset. Vai onko vieläkin niin, että yksi puhuu ja kertoo totuuden? Muut saavatkin sitten olla hiljaa…
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)