Ymmärrän todella hyvin yle.fi:n artikkeliin haastateltua Tommi Iivosta. [1] Hän toteaa seuraavasti: “Iivonen on huolissaan lasten, vanhusten ja vammaisten tukihenkilö- ja avustajatoiminnasta, kun hallitus leikkasi työttömyysturvan suojaosan.” [1]
Toimin itse vuosina 2015 – 2020 välisenä aikana Tampereen kaupungin sosiaalitoimen alaisuudessa toimeksiantosuhteessa lasten ja nuorten tukihenkilönä. Huomasin vuonna 2015 Aamulehdestä ihan yllättäen Tampereen kaupungin työpaikkailmoituksen, jossa tukihenkilöitä haettiin. Vaikka olinkin tuolloin työttömänä, en lähtenyt työhön rahankiilto silmissäni, ennemmin olin yllättynyt siitä, että tällainen mahdollisuus on tarjolla. Lähdin mukaan viikonlopun kestäneeseen koulutukseen, ja viitenä vuotena toimin kahden pojan tukihenkilönä. Työstä maksettiin tukihenkilöpalkkiot sekä matkakulukorvaukset. Muistan vielä sen kuinka ekoilla palkkioillani ostin hyvät, suomalaiset talvikengät. Kun kengät oli ostettu palkkiorahoilla, niin saatoin sanoa itselleni, että ainakaan nämä kengät ei ole ostettu tukirahoilla. Mitkään halvat talvikengät ne eivät olleet, maksoivat ainakin 80 euroa, mutta kyllä olivatkin hyvät käytössä.
Olisin voinut työllistyä keikkatyöhön lastenhoitajaksi keväällä 2024, tosin jouduin jättämään sen, koska ilmeisesti ao. firmalla ei ole vielä tarpeeksi toimintaa täällä Tampereella. Minulla ei myöskään ole omaa autoa, joten ongelmaksi olisi voinut koitua meneminen työpaikoille. Mutta on tietysti ongelmana sekin, että hallitus (ja eduskunnan tekemän lakimuutoksen myötä) napsaisevat tuestani (nyt todellinen kannustinloukko) osan pois, joten keikkatyön tekeminen ei ainakaan toistaiseksi kovin paljon motivoi eikä kannata.
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)
Lähteet:
Yle.fi (15.4.2024) : Viisikymppinen mies avautuu taloushuolistaan ja manaa hallituksen leikkauksia: ”Tämä on katastrofi” (https://yle.fi/a/74-20083225) (viitattu 15.4.2024)