Suomessa on suuri osa ihmisistä asunut aikoinaan pirteissä, joissa valona on ollut ainoastaan päreen valkea. Suklaa on ollut niin harvinaista herkkua, että sitä on kenties saatu vain jouluna. Ei ole osattu edes kuvitellakaan sellaisia “rikkauksia” kuin sähköllä toimivat kodinkoneet, oma kesämökki, lomamatkat Mallorcalle, vaatteista, jotka voi sovitettuaan palauttaa takaisin, tietokoneista, autoista, Internetistä, jopa omasta puhelimesta. Hyvin pienellä on tultu toimeen.
Köyhyys on suhteellista. Olen pienituloisena köyhempi kuin amerikkalainen näyttelijä, jolla on 90 miljoonan omaisuus. Hän taasen on “pienituloinen” verrattuna Muskiin, jolla on valtava, satojen miljardien omaisuus. Muistaakseni jossain oli juttua, että näistä miljardööreistä voi tulla tulevaisuudessa ensimmäisiä biljonäärejä, tosin matkaa siihen vielä on.
Vaikka jollakin olisikin iso omakotitalo, viisi koiraa, kesämökki, hyväpalkkainen ammatti ja viisi lasta, niin se ei mielestäni välttämättä ole itseltäni pois. Olen monta kertaa todennut elämässäni, että mitä enemmän ihmisellä on, niin sitä enemmän on vaivaa, tuskaa ja maksettavaa. Olenkin minimalisti, jolla vain sattuu olemaan valtava määrä kirjoja ja nekin suurimmalta osaltaan tietokirjoja.
Eräällä hyvällä ystävälläni on mainio sanonta: “Tärkeintä ei ole se mitä omaisuutta ihmisellä on, vaan millainen flipperi hänellä on päässään.”
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)