Olen elämässäni erilaisten kokemusten kautta oppinut sen mikä itseasiassa elämässä on tärkeintä. Se on mielenrauha, ajatusten ja tekemisten rauha. Todellinen rauha tässä tapauksessa on se rauha mikä tulee kun on selvinnyt pitkäaikaisesta sairaudesta. Se on kuin heräisi pitkästä painajaisesta, mutta ei kuitenkaan väsyneenä vaan onnellisena ja tyytyväisenä: “Minä selvisin!”.
Köyhiltä, sairailta, vähäosaisilta ja mielenterveystyöstä on niin helppo leikata. Vaikeampaa on leikata pois omasta edustajapalkasta, omilta tukiryhmiltä ja kenties myös yritystuista.
Tähän vielä kertauksena ote hallitusohjelmasta:
“Vahvassa ja välittävässä Suomessa ihmisillä on mahdollisuus kasvattaa osaamistaan, työllistyä, pärjätä palkallaan tai eläkkeellään ja elää turvassa. Yhteiskunnassa, jossa perusasiat ovat kunnossa, ihmisillä on oikeus ja vapaus tavoitella oman näköistään hyvää elämää. Ihmiset tuntevat osallisuutta ja luottamusta toisiinsa. Heikoimmista pidetään huolta. Valtiovallan tehtävä on tarjota puitteet vapaudelle ja mahdollisuuksille.”
Huomaa edellä olevassa sitaatissa erityisesti kohta “heikoimmista pidetään huolta”. Miten esim. ohessa olevan uutisen mukaisesti heikoimmista pidetään huolta? [1] Entä miten hallituksen leikkaukset yleisesti ottaen suhtautuvat tähän “heikoimmista pidetään huolta” -visioon?? Onko hallitusohjelman kohta tältä osalta pelkkää tyhjää puhetta?
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)
Lähteet:
[1] Hallitus leikkaa mielenterveystyötä tekevältä järjestöltä yli 450 000 euroa: “Henkeä pidätellen odotamme”