Kuukauden kirjavinkki on tällä kertaa Pasan ja Atpon mainio kirja Eniten vi**ttaa keski-ikä (v:llä alkava sana on sensuroitu nutturatukkatätien varalta, sillä tuota v:llä alkavaa sanaa kuulee kyllä ihan tarpeeksi nuorten suusta, vähemmän meidän keski-ikäisten). Tässä käsittelemäni keski-ikäkirja on julkaistu vuonna 2024 ja teos on jo kirjoittajakaksikon kolmastoista teos. (Mutta älkää nyt hyvä ihme kysykö ketä Pasa ja Atpo ovat. En ole saanut sitä vieläkään selville.)
Saavutettuani parisen vuotta sitten keski-iän huomasin, että vaikka kyseessä onkin rajapyykki, niin olen voinut jo armahtaa itseni. Koulut on käyty, töissä on tullut oltua ja oleiltua, asuntolainaa ei ole koskaan ollut, kakkavaippoja ei ole tarvinnut vaihtaa (ei edes työssä!) ja Mallorcallakin on vielä käymättä. Eli vielä ehtii.
Olen tämän tekstin julkaissut aiemmin LinkedIn:ssä. Koska LinkedIn on niin “vahvasti” pyhitetty työlle (joo, niin varmaan), niin otan tähän kirjasta muutaman sitaatin. Eräs hyvä ystäväni opetti minulle muuten jo kauan aikaa sitten tärkeän säännön: yksi sitaatti on rikos, monta sitaattia on tutkimus. Kun tähän ottaa muutaman hauskan sitaatin kirjasta, niin juokseepi jo moni kohti kirjakauppaa kirjaa sieltä kysymään! Niin verrattoman hauskaa on kirjan lukeminen ollut.
Sivulta 143: “… Vaikka keski-ikäisen osaamisessa ei tapahdu mitään yhtäkkistä laskua, markkina-arvo laskee sitäkin suuremmalla rytinällä viimeistään viisikymppisenä, useimmilla jo hyvissä ajoin aikaisemmin. Se, mistä joskus puhuttiin kokemuksena, on nykyään lähinnä painolasti.” [1]
Kyllähän tuo edellä oleva on niin faktaa kuin voi olla (tervetuloa ikäsyrjinnän kultamaahan eli Suomeen!). Tuo viimeinen lausekin osuu näiden päivien työelämäkeskusteluun ihan hyvin. Nyt pitää korostaa nykyistä osaamista (jos sitä edes onkaan), ei enää menneitä tutkintoja ja työpaikkoja. Itsensä tuotteistaminen on nykypäivänä valttia!
Joskus 90-luvulla ja siitä eteenpäin opiskelin C++-ohjelmointikieltä. Nykyään se ei enää olekaan mikään huippujuttu, sillä kärkipäätä ohjelmointikielien suosituimmuuslistalla pitävät Python, Java ja JavaScript. C++ “suosio” on jotakin viiden prosentin luokkaa.
Sivulta 143: “Niinpä aika monelle keskeisin tavoite ei enää olekaan kehittyä vaan yrittää pysyä mukana ja välttää täydellinen romahdus.” [1]
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)
Lähteet:
[1] Pasa & Atpo (2024). Eniten vituttaa keski-ikä.