Kuuluisassa Platonin luolavertauksessa ihmiset on kahlehdittu luolaan ja heidän edessään näkyvät luolan ulkopuolelta heijastuvat varjot. He ovat ehkäpä pelänneet varjoja tai sitten ei. Kun heidät sitten päästetään irti kahleista ja he pääsevät luolan ulkopuolelle, he näkevät totuuden. Totuus ei ole ollutkaan luolan takaseinään heijastuneissa varjoissa, vaan ihan jossakin muualla.
Politiikassa kuten fysiikassakin on omat voimansa ja vastavoimansa. En kuitenkaan ymmärrä sitä miten joillekin ihmisille maahanmuuttajat ovat kuin punainen vaate, jota ei maassamme voisi olla. Joko maahanmuuttajat ja pakolaiset ovat viemässä “suomalaisten” veronmaksajien kovalla työllä maksamat verot sosiaalitukien muodossa tai sitten he ovat viemässä työt. Mikään ei näytä näille maahanmuuttajien arvostelijoille olevan hyväksyttävää.
Olen ollut yhdessä 15 vuotta erään irakilaisen pakolaisnaisen kanssa ja yllättynyt siitä kuinka paljon yhteistä meillä onkaan. Hän on kristitty, ja olen monesti huomannut sen kuinka laaja-alainen hänen katsantokantansa on. He katsoivat Irakissa amerikkalaisia elokuvia ja sarjoja, ja joskus tuntuu siltä, että hän on länsimaalaisempi kuin mitä itse olen. Naiseni kanssa onkin hyvin helppoa puhua aiheesta kuin aiheesta. Ja hän ei myöskään tuomitse: hän on todellinen kristitty, enemmän kuin monet itseään “kristityiksi” tituleeraavat ihmiset tai ryhmittymät. Hän on älykäs, fiksu, diplomaattinen, maailmaa (ja kolme sotaa) nähnyt, että hän tietää mitä elämä todella on. Ei ole voinut jäädä paikoilleen, vaan on ollut pakko lähteä pois. Taakse on pitänyt jättää kaikki paitsi muutama vaate ja pari valokuvaa. Aika pienillä kitkutteluilla hän on tullut toimeen täällä Suomessa, ei ole enää voinut vaatia takaisin sitä minkä on taakseen joskus jättänyt. Ja kyllä, ikävä kyllä, hän kuten niin moni muukin on kärsinyt rasismista.
Mitä tulee irakilaiseen ruokaan, niin se on yllättävän monipuolista: erilaisia hedelmiä ja vihanneksia sekä lihaa käytetään monipuolisesti, erilaisia mausteita unohtamatta. Ainakin oma ruokalautasmallini on aikas yksinkertainen: yllättävän lihapulla- ja makaronivoittoista tuntuu olevan.
Joskus olen sanonut hänelle ja muillekin maahanmuuttajille, että ei suomenkieli ole vaikea. Suomenkieli on hyvin rikas kieli. Itse olen opiskellut suomen lisäksi englantia, ruotsia, saksaa, espanjaa, venäjää, arabiaa, koreaa, kiinaa ja japania sekä samalla tutustunut näiden maiden kulttuureihin.
Se, että ulkopuolisuus (maahanmuuttajat, pakolaiset ym.) ja ylipäätään erilaisuus (alkoholistit, syrjäytyneet, mielenterveysongelmaiset, asunnottomat, vammaiset, sukupuolivähemmistöt) nähdään pelon ja närkästyksen aiheuttajina on ymmärrettävää, mutta samalla järkyttävää. Nähdään vain oma erinomaisuus, mutta ei uskalleta tunnustaa, että myös muualta tulevia ajatuksia, ideoita ja uskontoja voitaisiin nähdä rikkautena.
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)