Hesarin uutinen: “Vanhan liiton opettajaa arvostetaan Espoossa. Lehtori Eero Kitusen tunneilla vallitsee kuri ja järjestys. Hän on luonut vakavan roolin, ja juuri siksi opiskelijat kunnioittavat häntä Espoon Haukilahden lukiossa.”
No, asioilla on puolensa ja puolensa. Mutta teettääkö kova kuri myös pelolla johtamisen mentaliteetin? (Maury etc. Pelolla johtaminen on perseestä -kirja !).
On hyvä, että auktoriteettejä kunnioitetaan, mutta onko tässä joukkojenjohtamisen opettamismallissa tavoitteena opettaa vain massaa vai nähdäänkö myös opetettavat yksilöt? Minun aikanani 70-luvulla opettajalla ei ollut pukua päällä, tosin hänellä oli eräs kyseenalainen kurinpitomenetelmä.
Opetettavat oppilaat eivät ole mitään mallinukkeja, tahdottomia robotteja, vaan yksilöitä omine vahvuuksineen ja heikkouksineen. Luokka voidaan mielestäni nähdä kuin normaalijakaumassa, pieni määrä heikkoja, keskitason oppilaat suurimpana määränä ja pieni määrä huipputason lahjakkaita (, jotka itseasiassa voivat ollakin vain pelkkiä suorittajatavoitteisia, jotka yrittävät miellyttää omaa kaveriporukkaansa ja vanhempiaan).
70-luvun peruskoulussa omassa luokassani ns. huonoja oppilaita ei juurikaan autettu, tai olihan meillä jokin erityisopettaja, joka silloin tällöin opetti, mutta se olikin sitten siinä. Eli ns. huonosti pärjäävät oppilaat jätettiin oman onnensa nojaan, he tulivat kouluun, olivat koulussa, mutta saivat pärjätä omillaan. Häiriökäyttäytyvistä oppilaista ajateltiin, että on jotakin vikana päässä heillä, mutta ei ollut samanlaisia diagnooseja ja lääkkeitä kuten nykyään. Vallalla oli se, että opettaja opettaa ja “kaataa” tiedon päähämme ja sitten opiskelemme ja teemme kokeet, jotka sitten arvosteltiin.
No, tuskin suomalainen koulujärjestelmä on paljonkaan muuttunut omista peruskouluvuosistani. Meillä kasvatustieteen perusopinnoissa eräs luennoitsija sanoi kerran osuvasti, että jos 100 vuotta sitten elänyt ihminen herätettäisiin nyt kuolleista, niin mitä hän ensimmäiseksi tunnistaisi nyky-yhteiskunnasta? Vastaus: koulun.
Miten tässä eo. opetusmallissa nähdään heikot ja lahjakkaat oppilaat? Omana aikanani 70-luvulla luokanvalvojamme vaati erästä innokasta matikan opiskelijaa kumittamaan jo tehdyt tehtävät, koska uutta aihetta ei oltu vielä käsitelty !! Eli kuten olen aiemminkin sanonut, niin tällaisessa opetusmallissa (Kitunen) kaikki tekevät samat asiat, samassa ajassa. Kaikki samasta vivusta, samana massana. Tässä Kitusen opetusmallissa korostuu massanhallinta, joukkojen hallinta, samaa mitä on esim. armeijassa, mielestäni kansakoulu on tullut Suomessa juuri samoihin aikoihin, kun teollisuuteen on tarvittu työntekijöitä vetämään niistä vivuista.
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)