Onko koulu sittenkään muuttunut niin paljon, että se vaikuttaisi näihin ADHD-asioihin? Olin vuonna 2014 seitsemän kuukautta erään suuren alakoulun yksi koulunkäynninohjaajista, eikä koulun meno ollut sen kummoisempaa kuin omana kouluaikanani 70-80-luvuilla.
Sen kyllä tunnustan, että maailma ja elämä on muuttunut ja on nyt 2025 vuonna ihan eri kuin silloin joskus 70-80-luvuilla.
Eräällä kasvatustieteen perusopintojen kurssin luennoilla eräs luennoitsija totesi seuraavasti: “Jos sata vuotta sitten kuollut ihminen herätettäisiin henkiin nyt, niin mitä hän ensin tunnistaisi nyky-yhteiskunnasta?” Vastaus: koulun.
Jos miettii omia peruskouluaikojani, niin kyllähän silloin tunsin muutaman pojan, joilla olisi varmaan ihan hyvin voitu todeta jonkin sortin ADHD tai jokin kirjainyhdistelmä. Silloin vain ajateltiin, että on jotakin vikaa muttei sen kummemmin asiasta tiedetty.
Kirjakaupasta bongasin jokin aika sitten kirjan, jonka nimi on kuvaavasti Ahdistunut sukupolvi. Kirja on aikas hintava eli 50 – 60 euroa, mutta kirjastostahan sen voi tietysti hyvässä lykyssä saada lainaksi. Muistaakseni kirjan perusajatus taisi tutkimusten tuloksena olla se, että älypuhelimet ja some ovat vaikuttaneet ahdistukseen merkittävällä tavalla. Voi olla tai sitten ei, ainakin itse olen kriittinen nykyään erilaisia tutkimuksia kohtaan.
Hypoteesi/kysymys: Voiko olla niin, että älylaitteet ja some vain nostavat sen piilevän ADHD:n ym. paremmin esille kuin ilman niitä ja sitten enemmän tulee myös diagnooseja?
On myös muistettava se, että koululaiset eivät ole yhtä suurta massaa, vaikka heitä niin koulussa yritetäänkin käsitellä. Osa oppilaista ei välttämättä ole kiinnostunut opiskelemaan akateemisesti virittäytynyttä kouluaineita, vaan taustaan johtuen ehkä kotona opiskelua ei pidetä tärkeänä. Toinen syy voi olla se, että jotkut oppilaat tuntevat, että vapaus on jossain muualla kuin koulun tarjoamassa tulevaisuudessa.
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)