Olin kerran melkein päivän kestäneessä testissä, jossa testattiin soveltuvuutta koulunkäynninohjaajaksi ja muistaakseni siihen liittyvään koulutukseen. Meillä oli testissä iso joukko muitakin yrittäjiä. Lopuksi taisi olla jokin psykologinen testi. En päässyt koulutukseen, luulenpa, että olin liian ylikoulutettu. Tosin oli jo aiemmin toiminut koulunkäynninohjaajana seitsemän kuukautta ja totesin jo tuolloin, ettei ohjaajana toimiminen vaatinut kovinkaan kummoisia tietoja ja taitoja. Eli jo tuon työkokemuksen perusteella olisin ollut sopiva koulutukseen, mutta kun ei niin ei. No, toisaalta näin tuona työaikana vuosina 2014 – 2015 ainakin sen, että alakoulun touhu ei ollut muuttunut paljonkaan siitä mitä se oli itselläni peruskouluaikoina 70-80-luvuilla, joten se siitä. Jos jokin oli muuttunut, niin kiusaamiseen puuttuminen.
Olin ennen koulunkäynninohjaajana toimimista lukenut erään lituskaisen oppaan ohjaajana toimimisesta. Periaatteessa kirja tuntui pelkältä asioiden listaukselta, ja kun sitten toimin ohjaajana, niin ero itse työllä ja kirjalla oli kuin päivällä ja yöllä.
Finnkinolla jokin aika sitten rekryprosessi, johon liittyvästä uutisesta tässä sitaatti eli “Laura Anttisen, 21, olisi Finnkinon asiakaspalvelijaksi päästäkseen pitänyt läpäistä nelivaiheinen rekrytointiprosessi ja peitota jopa 800 muuta hakijaa.” [1]
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)
Lähteet:
[1] Hs.fi : 2.3.2024 : “Laura Anttinen, 21, lannistui työnhaun mahdottomuudesta – Haki leffateatterin kassalle ja törmäsi muuriin” : ( https://www.hs.fi/helsinki/art-2000010262320.html )