Tämä postaukseni sai oikeastaan alkunsa eräästä LinkedIn-postauksesta, jossa käsiteltiin ministeri Juuson sanomisia koskien ikäihmisiä. En kuitenkaan puutu siihen omassa postauksessani.
Ihminen voi tuntea itsensä yksinäiseksi, vaikka ympärillä olisi sata ihmistä. Ihminen voi tuntea itsensä yksinäiseksi sukulaisten joukossa sukujuhlissa, oli hän sitten nuori tai vanha.
Olen toiminut vapaaehtoistyössä ikäihmisten kotiystävätoiminnassa neljä vuotta ja joskus minusta tuntuu, että yksin asuvat ikäihmiset (en pidä vanhus-sanasta) todella tarvitsevat jonkun, joka heitä käy katsomassa ja kuuntelemassa, vaikka heillä kävisikin kodinhoitaja, sukulaisia ym. heitä katsomassa. On kuitenkin hyvä, että heillä on joku, joka on heidän kanssaan ja heitä kuuntelee ja heistä välittää. Tässä työssä korostuu kaksi asiaa: luotettavuus ja luottamuksellisuus.
Esimerkiksi itse olen ollut tunnista kahteenkin tuntia per ikäihminen hänen kotonaan tai hoivakodissa, olemme katsoneet vanhoja valokuvia, muistelleet menneitä ja nykyisiä, käyneet yhdessä kävelylenkillä, sekä esimerkiksi lukeneet uusimpia tiedejuttuja. Se on kuitenkin eri kuin, että kävisin hoitajana hänellä 10 minuuttia, tarkistaisin lääkkeet. Vanhusten kotihoitajat (mikä on oikea termi?) tekevät kuitenkin arvokasta työtä käydessään katsomassa ikäihmisiä.
Se on kuten eräs ikäihminen kerran totesi, että nämä kotihoitajat käyvät vain varmistamassa, että hän on hengissä (siinä oli tietysti sarkasmia). Itse olen tehnyt tätä vapaahehtoistyötä kotiystävätoiminnassa palkatta ja niin tekevät monet muutkin. Työtä, jota tarvitaan ja jota arvostetaan. Evankelisluterilaisen Mummon Kammarin kotiystävätoiminnassa monet kymmenet ikäihmiset tarvitsevat kotiystävää. Jos sinua kiinnostaa kotiystävänä toimiminen, niin ota ihmeessä yhteyttä Mummon Kammariin!
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)