Raamatussa on se perustavanlaatuinen ongelma, että se on ihmisten kirjoittama, ei mistään taivaasta maan päälle pudonnut kultakimpale. Vaikka Raamatussa sanotaan, että sen sanaa ei saa muuttaa, niin itseasiassa sen sanomaa on monta kertaa kopioitu, ilmeisesti muutettu, ja valikoitu teos eli tämä kirjoitus otetaan mutta tuota ei. Miksi? Luin jostakin kirjasta, että jotkut Paavalin kirjoittamat kirjeet eivät välttämättä olekaan itse Paavalin kirjoittamia, vaan ihan jonkun toisen, joka on vain saanut Paavalin nimellä itselleen julkisuutta. Että silleen.
Eli jälleen kerran on kysyttävä moneen kertaan esittämäni kysymys: “Totuus. Mikä totuus?”
Luin erään kerran Vapaa-ajattelijoiden lehteä, kun bongasin eräästä numerosta kirjan, olikohan Mäkipellon ja Huotarin kirjoittama kirja Sensuroitu – raamatun muutosten vaiettu historia. En ole lukenut ao. kirjaa vielä, mutta menee lukulistalle.
Minusta on vaarallista, että vedotaan joihin vanhoihin “pyhiin” teksteihin kuten Raamattuun, ihan yhtä hyvin voisi vedota vaikka Koraaniin tai mormonien kirjaan tai vaikkapa tieteiskirjailija Ron Hubbardin Skientologian oppikirjoihin tai vaikkapa intialaisiin maailmanluomiskertomuksiin. Niissä totuus voi ollakin sitten ihan eri kuin Raamatussa oleva.
Miksi on vaarallista vedota “pyhiin teksteihin”? Koska ne ovat aikansa tuote eli jos esim. jossain “pyhässä” tekstissä todetaan, että avioliitto on vain miehen ja naisen välinen tai että homous on syntiä, niin nämä tekstit saattavat olla sen aikaisten ihmisten totuuksia, mielipiteitä, maailmankuvaa tai esimerkiksi vallankäyttöä, ei siis jumalallista alkuperää.
Elokuvaohjaaja George Lucas on muistaakseni aikoinaan todennut osuvasti, että jokainen uskonto näkee totuudesta vain osan.
“Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi” -opetus on hyvä eli lähimmäistä pitää rakastaa siitä huolimatta vaikka hän olisikin homo, lesbo, alkoholisti, mielenterveysongelmista kärsivä, vammainen, tai vaikkapa naispappi.
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)