Se puute ihmisaivoissa on, ettemme aina osaa suodattaa muiden ihmisten typeriä sanomisia. Itseäni vaivaa vieläkin se, että opo totesi minulle, korkeakoulutettujen vanhempien lapselle, että jos menisin opiskelemaan siivoojaksi. Keskiarvo huiteli tuolloin seiskan paikkeilla, mutta hänellä ei ollut mitään hajuakaan siitä, että voisin esimerkiksi korottaa numeroitani ja pyrkiä sitten lukioon. Niin sitten teinkin, vanhempieni ohjaamana. Myöhemmin valmistuin yliopistosta hyvillä ja erinomaisilla arvosanoilla maisteriksi.
Tuon yhden sanomisen jälkeen minulle jäi elinikäinen kammo kaiken maailman opoja kohtaan.
Ja huomautus tässä lopussa: Olen pienestä pojasta lähtien osannut arvostaa siivoojia, jotka usein ovat organisaatioiden näkymättömiä, mutta tuiki tarpeellisia työntekijöitä.
Kirjoitus: Samuli Heikkilä (C)