* (27.7.2023) : Työn tulevaisuudesta

Valmistuin Tampereen yliopistosta vuonna 2005 pääaineenani tietojenkäsittelyoppi. Tietotekniikkaharrastukseni aloitin kotitietokoneiden vallankumouksen aikoihin vuonna 1983. Siitä lähtien onkin ollut mielenkiintoista seurata tietotekniikan kehitystä. Käyttöjärjestelmissä olen aloittanut DOS:sta vuonna 1990 ensimmäisen PC:n myötä. Tietotekniikka liittyy kolmanteen teolliseen vallankumoukseen, jonka ytimessä olivat mikroprosessorit.

Olen sittemmin valmistumiseni jälkeen monia vuosia myöhemmin kiinnostunut työelämän ja työn tutkimuksesta. En tiedä miten ja milloin kiinnostus syntyi, ehkä alkuna oli jokin vuosia sitten ostamani työelämään liittyvä kirja. En ole kuitenkaan mikään työntutkimuksen asiantuntija, pikemmin olen arkielämän työntutkija vastakohtana tieteellisen tutkimuksen tekijälle. Viimeisin hankintani työhön liittyvään kirjallisuuteen on 27.7.2023 kirjastosta lainaamani James Suzmanin kirja Työn historia – mihin käytämme aikamme? Englanninkielinen versio kirjasta on julkaistu vuonna 2020 ja kirja on ollut kansainvälinen bestseller.

En päässyt Suzmanin kirjan johdannossa ensimmäistä kappaletta pitemmälle, kun rupesin miettimään uuden hallituksen kunniahimoista ja ultrautopistista tavoitetta 100 000 uudesta lisätyöllisestä. Samoin mietin tulevaisuuden työllisyysastetta ja huoltosuhdetta. Näiden asioiden miettimiseen kipinän antoi tekoälyn kehitys, ja Suzmanin kirjan sivulla yhdeksän lukemani asia: ”…automatisoitu tulevaisuus lupaa robottien tarjoamaa mukavuutta. … miten minun käy, jos robotti vie minulta työpaikan.” (Suzman, 2022, s. 9)

Mtv uutiset julkaisi www-sivuillaan 1.7.2023 uutisen, jossa todetaan seuraavaa: ”Kaksi kolmasosaa suomalaisista on valmis hyväksymään, että tekoälyavusteiset järjestelmät, koneet ja robotit hoitavat tulevaisuudessa useimmat rutiinityöt.” [1]

Jos työn historian tutkiminen on mielenkiintoista, niin työelämän kehityksen seuraaminen se vasta mielenkiintoista on. Robotit tulevat pikkuhiljaa mukaan muuallekin kuin nurmikoille ja imuroijiksi, esim. ruokaroboteiksi. Muistaakseni Martin Fordin kirjoittamassa kirjassa Robottien kukoistus – teknologia ja massatyöttömyyden uhka (2017) kerrotaan hampurilaisravintolasta, jonka toiminta on täysin automatisoitu. Hampurilaiset ym. tilataan automaateista, ja ravintolassa työskentelee vain yksi työntekijä varmistamassa automaattien toiminnan.

Miten käy, tulemmeko näkemään taas luddiittien ajan?

Miten käy Suomen työelämän tulevaisuudessa? Entä huoltosuhteen ja työllisyysasteen? Entä hallitusten asettamien utopististen työllisyystavoitteiden?

[1] Mtv uutiset (1.7.2023) : “Kysely: Yli puolet suomalaisista ei halua hillitä tekoälyn kehitystä, vaikka se veisi työpaikkoja”

Scroll to Top