* (24.11.2021) : Valtaoja vs. Ebrahim / Myrskyjä vesilasissa

Olen ihan pikkaisen tutustunut näihin Cancel- ja woke-juttuihin, ihan tämän Yle:n Marja Sannikan ajankohtaisohjelman myötä. Sannikan keskusteluohjelmassa toimittaja Renaz Ebrahin ja professori Esko Valtaoja keskustelivat. Tunteet kuumenivat etenkin Ebrahimin kohdalla, joka ei pitänyt siitä, että Valtaoja sanoi kaksi kertaa sen n-sanan. Ja kun kuuntelin sen videon, niin ei Valtaoja kyllä mitenkään henkilökohtaisesti sitä sanonut ja jos olisi sanonut, niin pisteet olisivat oitis pudonneet. Olen aina pitänyt Valtaojaa älykkäänä miehenä, joka myös valitsee sanansa. Tietysti Valtaoja olisi voinut fiksuna miehenä pyytää anteeksi, jos Ebrahin tunsi tulleensa loukatuksi.

Muutamana viime vuotena on ihmetystä riittänyt siinä, että liikennemerkkejä on ilmeisesti muutettu, on tultu siihen tulokseen, että niiden pitää ilmeisesti olla sukupuolettomia. Varusmiehiäkään ei enää saa kutsua tuolla nimellä, vaan varushenkilöiksi. Vessojakin pitää olla enemmän kuin kaksi, naisille ja miehille ei riitä, vaan on myös huomioitava sukupuolettomat. Kumpaa sukupuolta on muuten nainen, jolla on miehen penis? Kumpaan vessaan hän menee?

Suomessa meillä on hyvin asiat, kun koronan puitteissa suurimmaksi ongelmaksi nousevat pääministerin aamiaiset.

Minulle liikennemerkit ja niiden ihmishahmot eivät ole koskaan olleet ongelmia, ei edes niiden värien vuoksi. Moni asia voidaan kuitenkin aina politisoida, ehkä joku on niin sanotusti ”vetänyt herneen nenään”.

Kun olin lapsi 1970-1980 -luvuilla, niin omalla sukupolvellani oli aivan toisenlaiset ongelmat. Esimerkkinä mainittakoon kylmän sodan ajan maailmanjärjestyksen pahin pelko eli ydinsota. Kyllä siinä ei silloin liikennemerkkejä ja sukupuolia mietitty. Eikä varsinkaan 90-luvun alun laman aikana, jolloin ongelmat olivat ihan toista luokkaa.

Boomerang-elokuvassa vuodelta 1992 (pääosissa mm. Eddie Murphy ja Halle Berry) on muistaakseni kohtaus, jossa kolme afroamerikkalaista (menikö oikein?) miestä keskustelee. Eräs mies kertoo hyvän, aivan loistavan teorian biljardista. Se menee jotenkin tähän tapaan:

”Biljardissa on litteä, vihreällä saralla katettu pöytä. Sehän viittaa ihan selvästi maapalloon, aikoinaanhan ajateltiin, että maa on litteä. Pelaajat lyövät erivärisiä palloja vuorotellen pusseihin ja lopuksi jäävät jäljelle musta ja valkoinen pallo. Valkoinen pallohan on ihan selvästi valkoihoinen mies. Musta pallo taas kuvaa mustaihoista miestä. Valkoisen pallon avulla on tarkoitus saada musta pallo pussiin. Valkoinen mies on voittanut.”

Koska biljardi, liikennemerkit ym. ovat olleet jo kauan käytössä, niin pitäisikö meidän politisoida myös biljardin pelaaminen? Tunteeko joku, että biljardin “maailmankuva” on häntä loukkaava?

Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)

Scroll to Top