Me 70-luvulla syntyneet muistamme vielä sen tv-mainoksen, missä lapsilta kysyttiin mitä heistä tulee isona. Vastauksia olivat muun muassa opettaja, lääkäri, poliisi, palomies. Kaikki tuttuja ja turvallisia, 40-vuotisia työuria.
Minulla oli lapsena ajatuksena, että minusta tulee isona joko askarteluohjaaja tai presidentti. Ei ole tullut kumpaakaan, ei ainakaan presidenttiä sillä en ole koskaan lähtenyt politiikkaan mukaan. Toisaalta voihan sitä yrittää presidentiksi politiikan ulkopuoleltakin kuten trumpit ja aaltolat ovat tehneet. Minusta olisi voinut tulla ihan hyvin presidentti, sillä lukion päättötodistuksen keskiarvo oli hieman parempi kuin Niinistöllä. Pitäisiköhän vielä yrittää presidentiksi?
Lukiossa totesin maantiedon opettajalle, joka myös toimi opintojenohjaajana, että minusta tulee tutkija. Vaikka aikoinaan yliopistosta valmistuin, niin ei minusta tullut tutkijaa.
Ennenkuin Internet oli tullut suurempaan tietoisuuteen, niin ei vielä puhuttu www-koodareista tai esim. verkkokaupan suunnittelijoista mitään. Samalla vuosikymmenellä eli 90-luvulla hieman myöhemmin nämä ammattinimikkeet olisivat jo voineet olla lasten haaveina.
Minä en vieläkään tiedä mitä minusta tulee isona, vaikka olenkin jo 52-vuotias. Olen kuitenkin toiminut monissa eri ammateissa ja tehtävissä kuten lähettinä, siivoojana, IT-tukihenkilönä, vapaaehtoistyöntekijänä, henkilökohtaisena avustajana, atk-kerhon ohjaajana, maalarina, muurarin apulaisena, kerhoavustajana, lasten ja nuorten tukihenkilönä, kirjanpitäjänä, palkanlaskijana, hallituksen jäsenenä, hallituksen puheenjohtajana, kirjanpitäjäharjoittelijana, asiakaspalvelijana, toimistotyöntekijänä, pöytäkirjasihteerinä, tapahtumien järjestäjänä, elinikäisenä opiskelijana, www-projektien suunnittelijana ja toteuttajana, järjestyksenvalvojana, suomenkielen opettajana, peliohjelmoijana, pienoisrautatieprojektin tekijänä, lipaskerääjänä, ruoka-apujakelun työntekijänä, vanhusten kotiystävänä, keskustelufoorumin ylläpitäjänä …
Huh!
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)