Tero Järvinen kirjoitti LinkedIn:ssä vähän aika sitten hyvin osuvasti eli : “Meillä on työpaikkapula.” Juuri näin. Näin jouduin toteamaan, kun päivä sitten etsin sopivia siis sopivia työpaikkoja Työmarkkinatorilta ja Kuntarekrystä.
Kirjoitin viime kirjoitukseni LinkedIn:ssä otsikolla Työnhaun raskaat ovet. Siinä pointtina oli työnhaun motivaatio liittyen siihen, että hakuihin pääsääntöisesti tulee vastauksena vakioilmoitus eli “Valitettavasti…”. Meillä kyllä Suomessa on paljon hyviä työpaikkoja vapaana, mutta ongelmana onkin itselle sopivan työpaikan löytäminen. Tällöin hakijalla saattaa olla se ongelma, että koulutusta on, mutta ei työkokemusta. Toisaalta hakijalla saattaa olla työkokemusta, mutta ei tarvittavaa koulutusta. Koulutusta saattaa olla jo ihan riittävästi takana, jolloin motivaatiota ja innostusta kouluttautua ei enää välttämättä löydy. Miksi pitäisi kaikkien koulutusten jälkeen vielä hankkia yksi suuri koulutus, jos työpaikan saaminen ei silläkään välttämättä ole helppoa. Ja vielä on se ikätekijäkin. Tällainen edellä kuvattu tilanne on esimerkiksi itselläni.
Omalla taustallani, vaikka kokemusta ja koulutusta onkin, niin sopivan työpaikan löytäminen on vaikeaa. Olen kouluttautunut filosofian maisteriksi tietojenkäsittelyopista, mutta työkokemusta ei juurikaan siltä saralta ole. Toisaalta minulla on paljon työkokemusta sosiaalialalta, mutta ei tarvittavaa koulutusta. Sitten on vielä liiketalouden alan koulutus, josta sentään on työkokemusta 10 vuoden ajalta. Tosin olen nähnyt jo mitä on toimia kirjanpitäjänä ja palkanlaskijana, joten ne jätän toistaiseksi, ellei sitten löydy jokin yhdistys, jossa kirjanpitäjänä voisi toimia luottamustoimessa. Palkanlaskijana olen toiminut pari vuotta ja siihen mystiseen hommaan en enää itseäni laita.
Sitten yllättäen keksin itselleni hyvän työnhakustrategian eli keinon millä vaikeata hakemista voi helpottaa ja työnhakupakkoa lievittää…
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)