Lainaus Johanna Laakson aloituspostauksesta LinkedIn:ssä: “Tuli mieleen noista postauksista, että mitä työtön tekee työttömänä ollessaan, kuin se olisi jotenkin kauhean erilaista kuin mitä työtön tekee työssä ollessaan.”
Mutta pääasiallinen syy on se, että meidän työttömien täytyy siis täytyy todistaa kaikille (työssäkäyville etenkin), että mehän teemme kaikenlaista, vaikka se tietysti eroaisikin siitä mitä jossakin työpaikassa tehdään.
Ainakin itse omalla postauksellani tahdon antaa viestin, joka kumoaa stereotyyppisen käsityksen työttömistä “sohvalla makaavista tuilla eläjistä”. Jos yksikin tekee eri tavalla kuin mitä stereotypia kuvaa, niin stereotypiä voidaan ehdottomasti hylätä ja täst’edes sanoa: “jotkut työttömät ne sohvalla makaa ja tuilla elää, mutta eivät kaikki.” Meidänhän täytyy muistaa, että työ on aina yhteiskunnassamme arvostettua, jopa yliarvostettua! Pariin otteeseen elämässään uupunut voidaan armahtaa, mutta voidaanko työtöntä vastaavasti?? Ja kuka on pystynyt aukottomasti todistamaan, että työttömät vain sohvalla makaavat eli ovat laiskoja?
Muuten: mikä on matemaatikon paras työkalu? Vastaus: sohva!
Toisaalta voisi kysyä, että jos me työttömät emme saisi mitään tukia, niin missä me sitten elämme ja mitä me söisimme?? Toisaalta moni oikeistolainen (ehkä) haluaa yhteiskunnan, jossa tukia ei tarvitse maksaa, vaan jokainen osallistuu omalla panoksellaan yhteiskunnan ylläpitämiseen ja rakentamiseen. Aina täytyy muistaa, että lapset, sairaat ym. on vapautettu työstä, joten täystyöllisyyttä tuskin koskaan saadaan…
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)