Ei työttömänä oleminen loppujen lopuksi kauheaa ole, itse en jättäisi työttömyyspäiviä kokematta. Jotkut täällä LinkedIn:ssä toteavat, etteivät olisi halunneet olla sekuntiakaan työttömänä. En itse suunnitellut yliopistoaikana, että kun valmistun, niin minusta tulee työtön, mutta niin vain kävi. Minustahan piti tulla kovapalkkainen ohjelmoija. Olen tietysti välillä ollut esim. palkkatukityössä ja tehnyt niin paljon muutakin tämän yhteiskunnan eteen, siitä on osoituksena 8 sivun CV.
Suomessa ei saa sanoa olevansa työtön, se on kirosana. Aikoinaan joku uravalmentaja TE-toimistosta sanoi, ettei saa sanoa, että on työtön. Ennemmin pitää sanoa, että on työnhakija. Työttömyys on jotakin mikä pitää peittää; jos joku kysyy onko toinen työtön, niin aina täytyy sanoa, vaikka että on vapaaehtoistyössä tai vaikka opiskelee työväenopistossa. Olemme vuosikymmenten saatossa tulleet niin työorientoituneeksi maaksi, että esim. nykyaikana saa armahduksen siitä, että oli työssä, mutta sitten jäi työuupumuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle kolmikymppisenä. Se on hyväksyttävää, mutta ei se että on työtön.
Maamme työvoimapolitiikasta työttömiä kohtaan on osoituksena se, että työttömille ei saa antaa porkkanaa, ainoastaan keppiä. Heitä pitääkin patistaa töihin. Tosin se, että pääseekö sinne töihin, niin onkin sitten toinen juttu.
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)