Opiskelin muutama vuosi sitten mielenkiintoiset kasvatustieteen perusopinnot. Tarkoituksenani oli seuraavana syksynä jatkaa aineopintojen parissa. Sitten mielenkiinto ja motivaatio muuttui ja aineopintojen aloittaminen on siirtynyt. Nämä opinnot oli kirjattu myös TE-palveluiden kanssa tekemääni suunnitelmaan.
Viime vuoden keväällä uravalmentajani soitti ja meillä oli juttua mm. kasvatustieteen aineopintojen aloittamisesta. Hän mielestäni hieman kärkkääseen sävyyn totesi, että mietteeni opiskelujen aloittamisesta on venynyt. Suorapuheisena, hieman verenpaineeni nostattaneena pohjalaisena pidinä hänelle palopuheen siitä kun mikään ei tunnu riittävän eli kun näitä tutkintoja kyllä on. Totesin hänelle, että nykyään on tosi vaikeaa saada palkkatyötä. Puhelimen toisesta päästä kuului pari yskäisyä.
Olen aina pitänyt opiskelusta ja myös itsenäisestä, organisaatioista riippumattomasta kotiopiskelusta. Olen aikoinaan kouluttautunut seuraavasti:
* ylioppilastutkinto 1992
* armeija 1992 – 1993
* laskentatoimen merkonomi 1997
* tietotekniikan tukihenkilö 1998
* filosofian maisteri 2005
* kirjanpito- ja yritysneuvontakoulutus 2012
* kasvatustieteen perusopinnot 2020
Näiden lisäksi olen vielä korottanut lukioaikaisia arvosanojan iltalukiossa sekä opiskellut työväenopistossa erilaisia kursseja, mm. eri kielien alkeita (espanja, venäjä, korea, ranska, kiina). Koska oman sukuni historia kiinnostaa, niin kiva olisi myös mennä sukututkimuskurssille.
Syksyllä 2024 aloitan ehkäpä kasvatustieteen aineopinnot, myös tulevaisuudentutkimuksen perusopinnot kiinnostavat. Olen nyt 52-vuotias ja eläkeikään on reilut 13 vuotta aikaa. Pidän ohjaamisesta ja opettamisesta, joista minulla on jonkin verran työkokemusta. Yhdeksi tavoitteeksi voisin asettaa itselleni kasvatustieteen kandin paperit, jos ja jos motivaatiota ja innostusta vielä riittää.
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)