Rakastan matematiikkaa ja pidän siitä silloin, kun se on järkevää. Esim. derivoinnin kurssi aikoinaan iltalukiossa oli hyvä, derivointia voidaan käyttää esim. optimointiin, vaikkapa jonkin aidan optimaaliseen pinta-alan määrittämiseen. Myös prosenttilaskut, polynomit, murtolausekkeet, funktiot ja yhtälöt ovat hauskoja.
Mutta jos matematiikka on pulmatehtäviä tyyliin: Pekalla on kolme omenaa, Liisalla kaksi ja Matti antaa yhden Kallelle, niin paljonko Pirkolla on? Näitä en jaksa yhtään, eivätkä ne ole edes millään tavoin kytköksissä omaan arkielämääni (saa väittää vastaan), tai muut samanlaiset pulmatehtävät. Mielestäni matikalla täytyy olla jokin yhteys arkeen tai esim. tieteelliseen pulmaan, ei siten että se on jotakin aivopulmahömppää…
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)