Lainaus eräästä LinkedIn:ssä julkaistusta postauksesta: “Kaikki nämä ihmiset ovat vain yrittäneet pysyä kelkassa mukana, tehdä kovasti töitä, jotta olisivat hyviä ihmisiä.”
Niin, kaikki oli vielä ihan toisin kun ihminen oli metsästäjä-keräilijä. “Työpäivän” pituus saattoi päivässä olla vain kolme tuntia, muu päivä käytettiin lepäilyyn, muiden ihmisten kanssa toimimiseen ym. Kaikki kuitenkin muuttui, kun keksittiin maanviljely. Raamatun lause “otsasi hiessä sinun pitää leipäsi syömän” pitää hyvin paikkaansa. Huomaa edellä sana “leipä”. Eli kun siirryttiin maanviljelyyn, niin myös työaika ja työpäivä pitenivät, aikaa ei jäänytkään enää lepäilyyn.
Olen monessa kommentissani täällä LinkedIn:ssä “mainostanut” Juha T. Hakalan kirjaa Suoritusyhteiskunta. Toinen mainio kirja on opinto-ohjaaja Liisa Huhdan kirja Uupuneet nuoret pärjääjät. Kannattaa lukea kummatkin, niin saa hyvää kuvaa nyky-yhteiskunnasta. Elämme ajassa, jossa emme riitä itsellemme emmekä työnantajalle.
Ennen:
* Syntymä –> koulu –> työelämä –> eläkkeelle –> kuolema
Nyt:
* Syntymä –> koulu –> uupuminen –> työelämä –> uupuminen –> jatketaan töissä tai eläkkeelle –> kuolema
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)