Olen työttömänä itse asiassa onnellinen: minun ei tarvitse maata sohvalla työuupuneena tai olla työttömyyseläkkeella, vaan voin jaksottaa työni ja leponi miten haluan. Voin tehdä töitä vaikka yöllä. Voin aamulla herätä klo 7 ja tehdä kaikenlaista ja mennä vaikkapa vasta klo 12 nukkumaan. Seuraavan päivän voin sitten pyhittää lepäämiselle ja akkujen lataamiselle.
Olen jo kyllästynyt siihen, että työttömyys sitä ja tätä…
Työttömien täytyy armahtaa itsensä, ei työttömyys kuten ei myöskään työ ole koko elämä. On niin paljon muutakin. Ymmärrän kyllä toki oikein hyvin työttömänä sen mitä on pienillä rahoilla kitkuttelu. Ei ole paljon taloudellista liikkumavaraa.
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)