On keskiviikko 3.4.2024. Naapurikerrosatalon lipputangossa on lippu puolitangossa. Syyn sille voi etsiä 2.4. uutisista koskien kouluampumista.
Uutisissa minua kummastuttaa suuresti eräs uutinen eli se, että koulussa, jossa tapahtui surullinen kouluampuminen, koulutyötä jatketaan seuraavana päivänä normaalisti. “Normaalisti” ja normaalisti, niin normaalisti kuin kyseisessä koulussa voidaan ampumisen jälkeisenä päivänä toimia. Siitäkin huolimatta, että yksi uhreista on kuollut ja kaksi haavoittunut hyvin vakavasti.
Otetaan matto ja lakaistaan roskat sen alle. Tämä tulee tässä asiassa mieleeni.
Tällainen menettelytapa on siis mahdollista suomalaisessa koulussa. Ei siis puhettakaan, että otettaisiin vaikkapa viikon paussi ja vain ihmeteltäisiin. Kysyttäisiin kaikkein suurin kysymys eli miksi. Käsikirjoittajat osaavat joskus loihtia hyviä elämäntotuuksia elokuviin, näin on esim. eräässä James Bond -elokuvassa, jossa elokuvan pääroisto, mediapohatta Elliot Carver toteaa osuvasti: “No who, or when, or what – but why?”
Itse totean tässä sen mitä olen todennut niin monelle läheiselleni että myös täällä Internetissä, jouduin itse aikoinaan peruskoulussa yhdeksän vuoden ajan sekä henkisen että fyysisen väkivallan uhriksi. Tämä johti myös henkiseen sairastumiseeni.
Viimeisimpien tietojen mukaan ampuja oli koulukiusattu. Suomalaista kouluinstituutiota voisi verrata vaikkapa tehtaaseen. Mutta sillä erolla, että jos tehtaassa koneet seisahtuvat, niin se aiheuttaa tietysti tuotantokatkoksen. Mutta jos suomalaisessa koulussa joku ampuu, yksi kuolee ja kaksi haavoittuu vakavasti, niin “tuotantoon” ei tulekaan seisahdusta, vaan koulutyötä jatketaan siitä huolimatta jo heti seuraavana päivänä normaalisti. Tai niin normaalisti kuin tuossa tilanteessa voi toimia.
Nyt olisi hyvä hetki viimein ottaa yhteiskunnassamme paussi eli tauko ja kysyä miksi? Miksi joillekin asioille kuten koulukiusaamiselle ei saada loppua? Meillä on yhteiskunnassamme ollut jokin asia viallaan jo kauan aikaa. Nyt olisi siis hyvä hetki rauhoittua ja pohtia asioita.
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)