Kouluttautuminen ja sen myötä saatu tutkinto ovat riski. Koulutus on kyllä myös investointi ainakin omaan itseensä, jos ei sitten tule työtä tekemään juuri sen tutkinnon alan työtehtävissä. Ainahan voi sitä koulutusta muuten käyttää jollain muulla tavalla ja muussa asiassa hyödyksi. Tästä hyvänä esimerkkinä esim. yliopiston opinnot. Aikoinaan opiskelin monta vuotta multi- ja hypermedian opintoja. Nyt ei niistä enää olet kuulunut mitään. Missään ei tunnuta enää puhuvan multi- ja hypermediasta. Jos tarkastelee yliopiston tietotekniikkaopintoja, niin nyt ovat vallalla mobiiliohjelmointi ja tekoäly. Omana opiskeluaikanani 20 vuotta sitten ei ollut minkäänlaista tekoälykurssia, eikä tekoälyä hypetetty samalla tavoin kuin nyt.
Tietotekniikka-ala ja sille kouluttautuminen on ongelma. Oletteko koskaan ajatelleet sitä, että jos on valmistunut yliopistosta pääaineena esim. matematiikka, ruotsi tai esim. englanti, niin aika lailla samoja asioita jankataan vuodesta toiseen kouluissa. Mutta annas olla sen tietotekniikan kanssa: se on tietysti siinä mielessä kiehtovaa, että tietotekniikka-ala ei jää poteroihin kovin pitkäksi aikaa, opiskella täytyy joko itsenäisesti tai sitten kouluttautua jonkin instituution alaisuudessa ja opiskella kursseja. Tietotekniikan opettajan ja kielten opettajan ammatit taitavatkin tässä suhteessa erota radikaalisti. Sama juttu myös matikan kanssa.
Minulla on toukokuussa puhelinkeskustelu OMA-valmentajani kanssa. Viime kerralla eli vuosi sitten pidin hänelle palopuheen siitä kuinka vaikeaa on päästä töihin ja vieläkö kannattaa kouluttautua, niin hän kertasi aiempia koulutuksiani. Reilut 30 vuotta sitten opiskeltua laskentatoimen yo-merkonomin tutkintoa hän sanoi vanhaksi. Yliopisto-opinnoista hän ei kuitenkaan samalla tavalla sanonut mitään. Ensi kerralla minä en aio enää pitää hänelle palopuhetta. Puheeksi tulee varmaankin kasvatustieteiden aineopintojen aloittaminen avoimessa syksyllä.
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)