Seuraavat pohdinnat osoitan teille, arvoisat työvoimatoimiston ja kuntakokeilujen edustajat sekä ennen kaikkea työnantajat!
Hakisinko niitä työpaikkoja nyt kuun alussa, kuun keskellä vai vasta lopussa, kun deadline päivän päästä koittaa?
“Valitettavasti valintamme ei osunut juuri sinuun… Mutta voit aina katsoa meidän muita upeita työmahdollisuuksiamme.”
Sama edellä olevan tulee aina palautteena lähetin ne työpaikkahakemukseni missä vaiheessa kuuta tahansa. Tuo sitaatti on kuin kylmä rätti kasvoille, mutta kasvoni ovat jo turtuneet, joten enää tuon sitaatin lukeminen työnhaun päätteeksi ei enää kalva niin paljon. Ei verenpaine nouse, anteeksi annan, joku toinen oli minua parempi, jälleen kerran, valitettavasti.
Mutta milloin tapahtuu se ihmeen päivä, jolloin puhelimeeni soitetaan ja sanotaan: “Tervetuloa haastatteluun sinä supertyöntekijä!!”
Vapaaehtoistyötä, jota onneksi meillä Suomessa kovasti vielä arvostetaan, näin kuitenkin minulle on tehty, minut on toivotettu tervetulleeksi työhön, kun olen esim. ao. työpaikalle töitä mennyt kysymään ja itseni esitellyt, kokemukseni kertonut, CV:tä näyttämättä.
Aina tunnutaan valitettavan sitä, että vika on työntajissa, mutta jos se vika onkin itsessänikin: eli pitäisikö minun ruveta yrittäjäksi? Mistä sopiva liikeidea, kirjanpito ainakin taitaisi hoitua, jos vaikka vähän kertaisikin.
“Valitettavasti valintamme ei osunut juuri sinuun… Mutta voit aina katsoa meidän muita upeita työmahdollisuuksiamme.”
Tänään 24.4.2024 se kuitenkin tapahtuu, eli katsonen taas pitkästä aikaa ne neljä työhakemusta.
Kasvatustieteen perusopinnoissa eräällä kurssilla tein omaa esseetäni koskien motivaatiota ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Muistan vieläkin sen tekemäni kaaviokuvan motivaatiosta.
Kuka meidän työnhakijoiden motivaatiosta huolehtii? Kuka meille järjestäisi työttömyyskykypäivijä, antaisi etuseteleitä??
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)