Aikoinaan peruskoulussa taisin olla ainainen keskitason oppilas ja sitä olin myös lukiossa ja sitä seuranneessa kauppaoppilaitoksessa. Ainoa kymppi taisi tulla tietotekniikasta. Käänne “parempaan” opiskeluissani tapahtui vasta opiskellessani avoimessa ja myöhemmin varsinaisessa “oikeassa” yliopistossa. Kyllähän avoimen yliopiston opiskelut ovat ihan yliopisto-opintoja siinä missä varsinaisenkin yliopiston ja töitä avoimen opinnoissa sai tehdä ihan yhtä lailla kuin Tampereen yliopistossakin. “Varsinainen” yliopisto oli se “palkinto” mihin opiskeluissani tähtäsin ja 100 opintoviikon suoritettuani myös sain.
Varsinaisesta pääaineesta eli tietojenkäsittelyopin opinnoista sain arvosanaksi hyvät tiedot ja sivuaineesta eli multi- ja hypermediaopinnoista arvosanaksi erinomaiset tiedot. Tietysti oli monia muitakin sivuaineita kuten markkinointi, hallintotiede, tilastotiede, kieliopinnot, informaatiotutkimus ja tiedotusoppi sekä kansantaloustiede.
Kun olin valmistunut yliopistosta, niin joitakin vuosia myöhemmin opiskelin iltalukiossa lukio-opintoja. Opiskelin muun muassa saksaa, ruotsia, matematiikkaa ja yhteiskuntaoppia. Kaikille näille opinnoille oli yhteistä se, että sain arvosanoiksi kiitettävät, ainoa oli matikan geometrian kurssi, josta sain arvosanaksi 8. Olin siitä pettynyt, olisin varmaan käynyt saman kurssin uudelleen. Kyseessä olivat siis lyhyen matikan kurssit ja niiden korottaminen.
Opiskelujen aloittamista avoimessa verrattuna aiempiin opintoihin leimaa yksi sana ja se on “kunnianhimo”. Oikeastaan kaikki opinnot mitä tein avoimessa ja myöhemmin Tampereen yliopistossa olivat projektitöitä. Tämä oli minulle onni: olin joutunut tekemään lähinnä yksin kauppiksessa erään vuoden mittaisen projektityön ja saanut siitä palkinnon. Tämä auttoi minua yliopisto-opinnoissa ja olen myöhemmin moneen kertaan todennut, että paras tapa itselleni on oppia erilaisten projektitöiden kautta. Olen monen monituista kertaa opiskellut esim. muutaman kirjan ja tenttinyt ne sitten ja vienyt näin monta kirjatenttiä läpi. Mitä niistä kirjatenteistä sitten oikein jälkeenpäin muistan niin aika vähän, mutta projektitöiden läpiviennit ovat “syöpyneet” mieleeni.
Oikeastaan minun piti kirjoittaa siitä millaista on ollut matematiikan opiskeluni kautta aikojen ja myös siitä miten suomalainen koulu innostaa opiskelijoita esimerkiksi juuri matematiikan kohdalla. Edellä oleva kouluopiskelujani koskeva teksti toimii siten johdatuksena suomalaisen koulun ja opiskelujen innostavuuteen sekä pohdintoihin koskien motivaatiota.
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)