En ole koskaan ymmärtänyt sitä miksi pitäisi juosta. Se on ihan kuin juoksisi jotain karkuun, vaikkapa vaimon määräämiä kotitöitä. Ehkä juokseminen tai juoksemalla kilpaileminen on vain jäänne jostain historian hämärästä, ajasta jolloin olimme vielä metsästäjä-keräilijöitä, ja mahdollisen, tulevan “ruoan” perässä oli todellakin juostava. Muista tässä yhteydessä myös pituushyppy (rotkon yli hyppääminen, selviääkö vai ei) ja keihään heittäminen (viittaa entisaikojen metsästykseen).
Eikä juokseminen taida polvillekaan pitemmän päälle olla hyvä. Siksi olenkin aina suosinut kävelyä; se on tosin aika yksitoikkoista, mutta aina voi välillä hengähtää ja katsella ympärilleen maisemia. Sitä ei voi välttämättä tehdä jos juoksee.
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)