Olen ollut somen osalta kolmessa eri some-alustassa: Facebookissa, Instagramissa sekä täällä LinkedIn:ssä. Facebookin kanssa kävi aikoinaan niin, että olin siellä pari vuotta ja lähdin pois ja liityin takaisin jonkin ajan kuluttua, lopetin FB:n käytön ja palasin sinne takaisin ihan töiden vuoksi (taloyhtiömme oma FB-ryhmä). Jätettyäni hallitustyöskentelyn jätin myös Facebookin käytön. Järkeviä (?) asiaryhmiä lukuunottamatta Facebook on pelkkä aikuisten hiekkalaatikko. Julkkisten fanisivujenkin kanssa on niin, että julkkista lukuunottamatta sivuista tuntuu vastaavan itse julkkiksen oma tiimi, joka vastailee tästä tietämättömien fanien ihmettelyihin. Sitten asia erikseen ovat vielä Facebookin algoritmit (joista mm. Harari uudessa Nexus-kirjassaan kertoo). [1] Kannattaa muuten lukea Hararin Nexus-kirja eikä uskoa kaikenmaailman kriitikoita, jotka vain yrittävät heittää kapuloita rattaisiin. Muistaakseni (lähde?) joku kriitikko oli taannoin kirjaa moittinut. Ei olisi kannattanut. Kriitikot(kin) on tosin armahdettava, hehän vain tekevät työtään. Totuus ei olekaan kriitikon kynän jäljessä, vaan lukijan mietteissä.
Instagramista ei paljonkaan ole sanottavaa. Jos luulet ihan oikeasti, että oma julkkiksesi ylläpitää Instagramia, niin saatat ehkä olla oikeassa (tai sitten niin totaalisen väärässä). Olin Instassa pari vuotta: turhaakin turhempaa toisen sinne laittamien kuvien tuijottelua ja kommentoimista, josta ei tottavie sen suurempaa hyötyä ole. Sen lisäksi Instan huono (pari vuotta sitten) käyttöliittymä ei ilmeisesti mahdollista kuva-albumien parempaa tarkastelua, eli sivua saa vierittää tuntitolkulla että löytäisi sen tietyn kuvan, jota puoli vuotta sitten viimeksi katsoi.
LinkedIn on tuntunut näistä kahdesta edellä mainitusta huomattavasti viisaammalta ja toisia kunnioittavalta some-alustalta, josta löytyy viisasta (tai sitten ei) keskustelua ja jutustelua asiasta kuin asiasta. Siitäkin huolimatta, että LinkedIn:ssä pitäisi kai puhua vaan työstä ja työelämästä. Olen LinkedIn:ssä ollut muutaman vuoden ja sinä aikana olen saanut verkostooni huikaisevat vähän yli 700 ihmistä (joiden kanssa reaalimaailmassa tuskin koskaan olen tekemisissä). Kyllä sitä aina silloin tälllöin tulee ajatelleeksi, että mitä ihan oikeaa hyötyä LinkedIn:ssä(kin) mesoamisesta on ollut. Ainakaan mitään työtä tai työpaikan tynkää en ole LinkedIn:in kautta kuuden vuoden aikana saanut. Joku tässä juuri kertoi LinkedIn:ssä, että hänen erästä postaustaan oli luettu 80 000 kertaa! 80 000 kertaa! No, kaikki on suhteellista, paras lukijamäärä eräällä postauksellani on ollut huikeat 6000 lukukertaa. Siihen olin ihan tyytyväinen. Muistaakseni kyseessä on joko se postaukseni, joka käsitteli lihansyönnin demonisointia meillä Suomessa tai sitten jokin muu postaus (ilmeisesti työelämä- / työhön liittyvä postaus).
Paljon on sellaisia ihmisiä verkostossa, jotka eivät juurikaan julkaise mitään postauksia (no, ehkä jonkun, muutama vuosi taitaa siitäkin olla aikaa) ja tuttuja, jotka eivät juurikaan kommentoi postauksiani. Jos poistaa oman LinkedIn-verkoston ja myös profiilin, niin eipä kukaan tule edes ajatelleeksi, että oli joskus joku mattimeikäläinen täällläkin alustalla. Lyhyt on ihmisen some-alustamuisti!
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)
Lähteet:
[1] Harari, Yuval Noah (2024). Nexus – Tietoverkkojen lyhyt historia.