Tampere 12.5.2019
Mielestäni ihmisen kunnia ja arvo ei saa koskaan perustua palkkatyöhön. Työtä on mielestäni tehtävä, vaikka ei aina palkkaa saisikaan. Kotitöille, vapaaehtoistyölle, yhdistystoiminnalle, omille harrastusluontoisille projekteille ja esim. itsenäiselle opiskelulle (jolle ei anneta ainakaan viranomaisten taholta tunnustusta), on alettava antaa tunnustus yhteiskunnassamme.
Voidaan tietysti kysyä, pitääkö ihmisen arvo ja kunnioitus riippua siitä onko hän ylipäätään työelämässä tai tekeekö hän töitä. Entä jos ihminen on työkyvytön, työkyvyttömyyseläkkeellä, vammainen, tai esimerkiksi mielenterveyskuntoutuja? Minusta usein tuntuu siltä, että hyväksymme ja armahdamme ihmisen automaattisesti, jos hän on esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeellä. Mutta miten menettelemme työttömyyden kanssa? Annammeko työttömille armoa?
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)