Elämme yhteiskunnallisesti sellaista aikaa, jossa kenenkään meistä ei pitäisi tuomita toista. Vanhempieni aikana oli vielä niin, että samassa työpaikassa ja samassa työtehtävissä oltiin vuosikymmenet. Mutta ei enää. Esimerkiksi itselläni on 3+2 tutkintoa eli 3 isompaa ja 2 pienempää. Olen ollut kolmella eri alalla “töissä”. Olen tehnyt töitä ilmaiseksi ja palkalla.
Itse olen kotoisin perheestä, jossa tehtiin töitä aamusta iltaan, pyhäpäivisin, lomilla sekä öisinkin, vuosikymmenet. Itselläni onkin ollut työttömänä se ote elämään, että työttömänä ollessanikin on ollut aina jokin projekti menossa, isompi tai pienempi, mutta ihan omasta halustani. Paikalleen on aina paha jäädä.
Ja työttömät muistakaa tämä: sohvalla saa maata ja pelejä pelata, mutta ei koko aikaa. Pitää huolehtia itsestään sekä lähimmäisistään, pitää itsensä vireessä, lukea jotakin tietokirjaa, kuntoilla, tehdä vapaaehtoistyötä, huolehtia vanhemmistaan, opiskella itsenäisesti ja vaikkapa työväenopistossa tai esim. avoimessa ym. ym. Ja sanon tämän omasta kokemuksestani.
Ja hyvät tv-dokumenttien tekijät: nostakaa esiin myös ne työttömät, jotka yrittävät, ettei meille kaikille jää kuva, että tässä vain paikallaan olisimme.
Ja työllisille: muistakaa välillä armahtaa itsenne, ei tarvitse koko ajan pouhottaa, ei ole mikään kiire hautaan.
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)