Toimin vuosina 2014 – 2015 erään tamperelaisen alakoulun koulunkäynninohjaajana. Erään oppitunnin aluksi opettaja totesi, että minun pitäisi käydä vaihtamassa erään oppilaan tuoli samanlaiseksi kuin mitä muiden oppilaiden tuolit olivat. Tässä vaiheessa meikäläisellä kyllä päässä hieman “särähti”, että mitä kummaa, mutta nöyränä alamais.., anteeksi työntekijänä kävin sitten vaihtamassa tuolin alakerran tuolivarastosta. Ja kas kummaa “uusi” tuoli ei kelvannutkaan opettajalle, vaan piti vielä kerran käydä vaihtamassa tuoli, sitten vasta kelpasi. Syyksi opettaja totesi muistaakseni sen, ettei ao. oppilaan sitten tarvitsisi tuskailla sitä, että on erilainen tuoli.
Voi hyvää päivää!
Eli kaikki samasta vivusta, samaan aikaan. Ei saa olla erilainen. Eihän meiltä puutu kouluista enää kuin koulupuvut.
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)