Meidän täytyy puolustaa totuutta ja totuuden ja viisauden etsintää, ei valheellista, totuuden ja tosiasioiden sivuuttavaa ja vain itseään katsovaa, itsekästä toimintaa, joka vaarantaa Euroopan ja tulevaisuutemme.
On aina vaarallista kun jokin vaarallinen johtajahahmo nousee kansan syvistä riveistä. Sikäli tätä huomioiden eräät vanhat tekstit saattavat sittenkin pitää paikkaansa. Meidän on oltava hyvin varovaisia.
Emmekö ole mitään ihmiskuntana oppinut?? Toistammeko silti historian virheitä?? Kuten eräs antikvariaatin myyjä totesi, ehkä sittenkin elämme 100 vuoden sykleissä, ja on seurattava jokin suurempi sota, jonka jälkeen taas järki voittaa ja aloitamme alusta.
Omaan yliopiston käyneenä tieteellisen maailmankuvan. Filosofian opiskeluista opin sen, että filosofia etsii viisautta, tiede etsii vastaavasti totuutta. Tosin on muistettava, että tieteelliset “totuudet” ja teoriat eivät koskaan ole “kiveen hakattuja”, vaan korvautuvat tarvittaessa paremmilla kunhan niiden aika on. Uskontojen totuudet ovat “järkähtämättömiä”, mutta mielestäni nekin voidaan aina kyseenalaistaa.
Muistan kuulleeni kauan aikaa sitten seuraavan tarinan. En tiedä onko tarinassa mitään perää, mutta se on hyvin ihmisen toimintaa kuvaava tarina.
Tarinan mukaan eräs kuuluisa rock-muusikko meni Länsi-Saksaan joskus 60-luvulla konsertoimaan. Yleisö odotti ja odotti ja kunnes kuuluisa muusikko tuli sitten lavalle, niin hän jäi seisomaan yleisön eteen tekemättä mitään, konsertti ei siis alkanutkaan. Hetken päästä hän rupesi nostamaan kättään ilmaan ja tekemään niitä natsiajan tervehdyksiä. Yleisö tietysti hämmästeli muusikon toimintaa kovin, että eihän nyt enää näin menetellä. Mutta kun muusikko aikansa kättään ilmaan nosteli ja natsitervehdyksiä teki, niin kyllähän sieltä yleisön joukosta pikkuhiljaa rupesi niitä käsiä nousemaan ylös. Loppujen lopuksi koko yleisö teki natsitervehdyksiä sekä elein että sanoin. Muusikko rauhoitteli yleisön ja yleisö hiljentyi. Mutta mitä tekikään tuo kuuluisa muusikko. Hän totesi seuraavasti: “Mitään te ette ole historiasta oppineet!”
Siihen loppui se konsertti.
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)