Olen vuonna 2012 ollut eräällä TE-toimiston puolen vuoden kurssilla, jonka yhteydessä olen tehnyt harjoittelijana, palkatta ja eläkettä saamatta, kahdelle eri firmalle töitä kahdeksan tuntia päivässä samoja työtehtäviä kuin vakituisetkin, yhteensä näille yrityksille viisi ja puoli kuukautta. Silloin palkattomana työskentely ei vielä minun verenpainetta nostattanut, mutta suomut tipahtivatkin muutaman vuoden jälkeen.
Harjoittelijoille on maksettava palkka, selitykset eivät kelpaa, oli sitten sitä taikka tätä. Silloin vasta voisi sanoa nukkuvansa yönsä rauhassa.
Olen tästä harjoittelijoiden palkkauksesta puhunut paljon LinkedIn:ssä.
“Hyvät työnantajat!
Hieno juttu, että “potentiaaliset” työntekijät voivat tulla erilaisiin yrityksiin tekemään harjoitteluja, mutta minun täytyy sanoa eräs asia, joka minua aina vaivaa ja verenpainettani aika ajoin nostaa: Antakaa nyt hyvät työnantajat niille harjoittelijoillekin sama palkka kuin vakinaisillakin on! Sillä jos harjoittelija on kahdeksan tuntia työssä yrityksessänne ja tekee samat hommat kuin vakinaisetkin ja saa saman palkankin, niin silloin meikäläinen saa rauhan. Vasta silloin voidaan puhua kuten juhlapuheissakin: “Työ on parasta sosiaaliturvaa.” Eikä mitään yhdeksän euron päiväkorvauksia. Vasta sitten kun Te työnantajat maksatte myös harjoittelijoille palkkaa, vasta sitten voidaan puhua yritysvastuullisuudesta!
Ja pois ketjuttaminen: Olen itse ollut kuulemassa kun otettiin seuraava harjoittelija ilmaiseksi itseni tilalle. Jos kyseessä on voittoa tavoitteleva yritys, niin oikein ei mene jos sama työpanos revitään samaa työtä tekeviltä harjoittelijoilta. Eri asia on sitten, jos kyseessä on esim. yhdistys, jossa kukaan muukaan ei saa palkkaa. ”
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)