Tampere 1.11.2017
Ostin professori Timo Airaksisen kirjoittaman ‘Sinivalkoinen kirja – menneisyyden Suomi tulevaisuudessa’ -kirjan (2016). Ennen siihen siirtymistä voisin tähän äkkiseltään heittää seuraavan ajatukseni yhteiskuntamme kehityksestä:
(1) maatalousyhteiskunta (2) teollisuusyhteiskunta (3) palveluyhteiskunta (4) itsepalveluyhteiskunta (5) informaatioyhteiskunta (koska tietoa on vain ihmisen päässä) ja omasta mielestäni viimeisimpänä vaiheena (6) viihdeyhteiskunta.
Airaksinen muuten kirjoittaa osuvasti kirjan 5. sivulla: “Suomen on vallannut viihde. Kirjoissamme keskitytään tänään viihteeseen, kuten Johnny Knigan kustannusjohtaja minulle viimeksi sanoi. Tilanne on siis nyt vielä pahempi kuin kymmenen vuotta sitten, jolloin Otavassa moitittiin minua sanomalla, että “kirjojasi lukevat vain yli-intellektuaaliset naiset”, eikä heitä ole Otavan mielestä tarpeeksi.” (Airaksisen kirjan onkin kustantanut Arktinen Banaani, joka onneksi ymmärsi, että maailmassa on muutakin kuin vain leipää ja sirkushuveja.)
Airaksinen toteaa samalla sivulla: “Minusta tuntuu, että Suomesta vielä puuttuu tietynlaista pohdiskelevaa keskustelua maan tulevaisuudesta – tai ehkä on paras puhua keskusteluvajeesta filosofisessa perspektiivissä …”
Luulenpa (uskomus), että Airaksinen on oikeassa. Katsomme liiaksi menneisyyteen. Muistakaa Tuntemattoman kuolematon lause: “Ei saa jäädä tuleen makaamaan!”
Kirjan takakannesta: “Käytännöllisen filosofian professorin hyviä kysymyksiä ja omia vastauksia Suomen tulevaisuudesta. Vaikka suomalaiset rakastavat historiankirjoitusta, Sinivalkoinen kirja ei tuijottele taustapeiliin vaan toteaa merkitystä olevan vain sillä mitä nyt ja tässä tapahtuu.”
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)