Teemu Vuorelan kommentti LinkedIn:ssä 22.1.2026: “Osaako joku kertoa, miksi maailmassa jossa kaikki tieto on saatavilla muutamassa sekunnissa, koululaitoksemme edelleen painottaa kykyä oppia muistamaan asioita ulkoa?”
Olin joitakin vuosia sitten opiskelemassa avoimessa kasvatustieteen perusopintoja. Erään kurssin luennoitsija totesi hyvin seuraavasti: “Jos sata vuotta sitten kuollut ihminen herätettäisiin henkiin nyt, niin mitä hän tunnistaisi ensimmäiseksi nyky-yhteiskunnasta? Vastaus: koulun
Meillä oli avoimessa hallintotieteen luennoilla luennoijana eräs hallintotieteen tohtori, jonka opetusmetodi oli seuraava:
1. Luennoijalla oli valmiit luennot kirjoitettuina, joita hän sitten rivi kerrallaan luki opiskelijoille. Me sitten aina asia kerrallaan kirjoitimme asiat vihkoihimme.
2. Tentti, jossa asiat toistettiin.
3. Arvostelu.
Eräs yliopistoluennoitsija luennoi tietoturvasta siten, että hän luki tekstit skreeniltä, josta myös me muutkin, eli rivi kerrallaan, ei mitään muuta, ei omia ajatuksia, pohdintoja yms. Opiskelijoita alkoi pikku hiljaa poistua luennoilta, minä myös.
Tosin paljon on myös ollut niitäkin luennoitsijoita, jotka jättävät näytölle paperille tulostettujen “diojen” kuvat ja alkavat sitten selittää asiaansa: pa-pa-pa-pa-pa.
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)