Ihan hyvä, että aika menee eteenpäin ja on teknologista muutosta. Jos tuomitsisimme kaiken itsellemme epäilyttävän teknologian, niin voisimme yhtä hyvin olla vielä metsästäjä-keräilijä-yhteiskunnassa.
Huom! Uusimman Tiede-lehden (5/2026) kannessa on kuva hiukkaskiihdyttimestä. Artikkelissa todetaan seuraavasti: “Moni tuntee Higgsin hiukkasen löytötarinan, mutta harvempi tietää, että hiukkaskiihdyttimillä on tehty myös arkisempia keksintöjä. Ilman kiihdyttimiä meillä ei olisi taskuun mahtuvia puhelimia eikä edistyksellistä syöpähoitoa.”
Moni tuntuu pelkäävän ja kauhistelevan tekoälyn kehitystä, mutta niin aikoinaan luddiitit särkivät kehruu-Jennyjä, koska pelkäsivät koneiden vievän työt. Niin ei kuitenkaan käynyt. Syntyi uutta työtä.
Itse suorastaan rakastan esimerkiksi ChatGPT:tä. Täysin kritiikittä en tietystikään suhtaudu sen tuloksiin. Asianomaisesta tekoälystä todetaan sivustolla, että ChatGPT tekee virheitä. Mitä sitten? Niin tekevät ihmisetkin. Olen mm. tehnyt ChatGPT:llä todella hyviä runoja ja erilaisia yhteiskuvia, opiskellut matematiikkaa ym. Tai siis tekoälyhän ne on tehnyt, minähän olen vain antanut käskyrivin ohjelmalle.
Tässä välissä totean “muutoksen lait”: (löytyivät googlaamalla ja laitan tähän tekoälyn vastaukset) :
- Sivuuttaminen: Aluksi uutta ideaa ei oteta vakavasti.
- Nauraminen: Idea nähdään naurettavana tai mahdottomana.
- Vihaaminen: Kun idea alkaa saada jalansijaa, sitä vastustetaan kiivaasti.
- Voitto: Lopulta idea hyväksytään, ja se muuttaa asioita.
Mahatma Gandhi on ilmeisesti todennut seuraavaa: ““Ensin sinua ei huomioida, sitten sinulle nauretaan, sitten sinua vihataan, ja lopulta sinä voitat”.
Edellä olevia “muutoksen lakeja” voisi tarkastella siten miten on käynyt erilaisten keksintöjen ja innovaatioiden kanssa. Tässä kohtaa täytyy muistuttaa markkinoinnin opinnoista, jotka joskus opiskelin sekä kauppaoppilaitoksessa että avoimessa yliopistossa. Markkinoinnissa tarkastellaan esimerkiksi tuotteen elinkaarta ja siinä taitaa olla erilainen suhtautumistapa kuin “muutoksen laissa”. Tuotteen elinkaaresta itselleni on jäänyt mieleeni etenkin alku, jossa tuotteen lanseerauksen ja myyntiin tulon jälkeen tuotteen hinta saattaa olla korkea, mutta tuotetta ostavat esimerkiksi aikaiset omaksujat (ja niillä, joilla on rahaa). Jossain vaiheessa tuote vakiintuu eli hintakin laskee (esimerkiksi ensimmäiset taskulaskimet –> hinta aluksi –> ja vertaa tilannetta nyt, digi-kamerat –> hinta aluksi ja myöhemmin). Tuotteen elinkaaren loppuvaiheessa tuotetta ei enää myydä tai siitä tehdään erilaisia versioita (huom! aina vain paremmat hammasharjat ja pyykinpesuaineet). Tässä täytyy siis huomioida esimerkiksi hammasharjat yleisesti (sähköhammasharjatkin on keksitty, mutta tavalliset hammasharjat ovat silti pitäneet pintansa) sekä yksittäinen tuote, esimerkiksi valmistajan X hammasharja Y, joka on markkinoilla pari vuotta.
Enemmän kuin se, että oppilaat käyttävät teknologiaa, esimerkiksi taskulaskimia, tietotekniikkaa tai tekoälyä opiskelun apuna, minua epäilyttävät suuresti erilaiset ihmisen (kiitos kemistien) keksimät ja kehittelemät kemikaalit, joita luontoon ja ravintoketjuun on vuosikymmenten saatossa kertynyt (mm. DDT, mikromuovi, dioksiinit, PFAS-yhdisteet. Huom! Lisäksi sellaiset kuten polttoaineiden lyijy sekä asbesti). Miksi mainitsen nämä? Koska erilaiset mittausvälineet ja niiden tarkkuus on saatu kehitettyä niin, että näiden kemikaalien vaikutukset eläimiin ja ihmiseen tunnistetaan paremmin kuin aiemmin.
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)