Kirja: Keltikangas-Järvinen, Liisa (2026). Itsekkyyden aika: miten yltiöyksilöllinen kulttuurimme sai meidät voimaan pahoin.
Mitkä ovat perustelut sille, että kulttuurimme on “yltiöyksilöllinen” ?? Se voi olla yksilöllistä, mutta onko se yltiöyksilöllistä?
Kouluissamme ei ole koulupukupakkoa, joten pukeutuminen saa olla yksilöllistä ja mielestäni se on ok. Mutta mitä olisi yltiöyksilöllinen pukeutuminen, penkkariasuun pukeutumistako?
Vai tarkoittaako yksilöllinen ja yltiöyksilöllinen itsekästä ja yltiöitsekästä??
Nämä edellä olevat mietteet tulivat mieleeni, kun sain tietää Keltikangas-Järvisen kirjasta. Kirjaa en ole vielä lukenut, eikä kirja edes kuulu lukulistalleni. Kun sitten pikkaisen enemmän asiaan tutustuin, niin itseasiassa yltiöyksilöllisyys taitaa tarkoittaa sitä, että narsismista on tullut hyväksyttyä tai ainakin hyväksyttävämpää eli ihmisistä on tullut minä-minä-minä-ihmisiä. Voisiko presidentti Donald Trump olla tällainen yltiöyksilöllinen ihminen? Monesti olen todennut, että ehkä kyseessä ei olekaan Tehdään Amerikasta Taas Mahtava -liike vaan että tehdään Donald Trumpista taas suuri ja mahtava.
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)